Pussataan kun taas tavataan, pikkuprinssit ♥

Lyhyesti kuulumisia, jos huomenna olisi vaikka aikaa päivittää vähän enemmänkin.

Soraya palasi siis vihdoin kotiin! Onhan siitä jo 2 viikkoa. Ikävä oli nähtävästi molemminpuolinen, mutta ehkä minä kaipasin Sorsaa vielä enemmän kuin se minua. Samapa tuo, nyt Soraya on minun ikioma koirani, enkä minä toivottavasti enää koskaan joudu olemaan siitä pitkiä aikoja erossa ♥ (Kuten en muistakaan koiristani.)

Sorayan kaikille pikkuprinsseille (*köh*) löytyi helposti omat kodit – jokaisen olisi saanut myydä ainakin kahteen kertaan, mutta valitettavasti tällä kertaa kävi näin. Jospa mahdollisella seuraavalla pennutuskerralla Soraya tekisi pari pentua enemmän, ja mielellään myös tyttöjä. Ihan vaan vinkkinä sille urokselle, jota Sorayalle päädynkään käyttämään, mitään päätöksiä en todellakaan ole vielä tehnyt.

Tässä vielä koko kolmikko, niin virallisine nimineen, kutsumanimineen kuin tulevine paikkakuntineen:

komeetta (3)
Muskettikoiran Dumle ”Niki” (Komeetta), Jyväskylä ♥
kuu (2)
Muskettikoiran Daim ”Diego” (Kuu), Vantaa/Viro ♥
kosmos (5)
Muskettikoiran Da Capo ”Dante” (Kosmos), Ruotsi ♥

Toivon, että nämä rakkaat pikkuprinssit ovat terveitä, iloisia ja reippaita pentuja, jotka tuovat paljon ihania hetkiä uusille omistajilleen ♥

Mainokset

Pentupäivitysspämmi!

Tällainen toukokuun pikapäivitys Sorayan pennuista (eli Muskettikoiran D-pentueesta).  Jospa ehtisin tällä viikolla kirjoittaa vähän enemmänkin, mutta nyt on tyydyttävä pieneen kuvaspämmiin pennuista.

Olen käynyt katsomassa Sorayaa ja pikkuprinssejä useampaan kertaan, mutta jotenkin ei ole muka ollut aikaa kirjoittaa siitä tänne. Sosiaaliseen mediaan olen sentään ladannut kuvia sekä viime vierailulta myös pari videota.  Pikkuprinssit ovat pian 6-viikoisia, mikä tarkoittaa sitä että parin viikon päästä Soraya on taas kotona ♥ Vielä en ole antanut itselleni lupaa laskea päiviä Sorsan paluuseen, mutta kohta saan senkin tehdä.  Ikävöin murustani ihan kauheasti. Onneksi kotona on Aurinko ja Sirius.

Heti kun pentujen silmät ja korvat olivat auki, kävin katsomassa niitä Pasin kanssa viikonloppuna. Lisäksi leikkasin samalla pikkuprinsseiltä ensimmäistä kertaa kynnet, joka oli niiden mielestä ihan typerää, kurjaa ja kauheaa. Sitten piti kuitenkin alkaa imeskellä sormia tai nenää, kun hirveä hoitotoimenpide oli saatu suoritettua loppuun. Voi pienet pöhköt ♥

Kun pennut olivat vähän päälle 3 viikkoa vanhoja, lähdin katsomaan niitä Pasin sekä isosiskoni Tiinan kanssa. Eipä niistä kauheasti vielä seuraa ollut, nukkuivat sylissä ja harjoittelivat kävelemistä (enemmän kyllä pyllähtelyä). Söpöä.

pennut23vrk (7)
Prinssit 23vrk ♥

Kolmannella vierailukerralla mukanani oli ystäväni sekä Aeriksen (Auringon 2.pentueen narttu) omistaja Roosa. Ei olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan takaisin kotiin, kun mokomat riiviöt purivat ja nuolivat kaikkea, minkä vaan ahnaiden kitojen lähelle vei. Ei niin söpöä enää, mutta hauskempaa!

 

Menen vielä ensi viikonloppuna Pirjon luokse katsomaan pentuja sekä Sorayaa, siihen tapaamiseen sentään saan jo laskea päiviä!

 

Kaksiviikkoiset ja kuulumisia

Sorayan synnytyksestä on kulunut jo puolitoista viikkoa, ja nyt minulla alkaa olla Sorsaa oikeasti ikävä. Jotenkin on vähän kummallista olla lenkillä vain kahden koiran kanssa, varsinkin nykyään, kun Sirius ei enää juurikaan saa villejä juoksukohtauksia, vaan tyytyy leikkimään itsekseen kepeillä ja ravailemaan pitkin tien pientareita. Aurinko sen sijaan juoksee savipelloilla onnesta soikeana – tosin sitä ärsyttää välillä, kun Sirius ei lähde hippaleikkiin vaikka kuinka sitä pylly pystyssä pyytäisi.
Kun Soraya on hoitamassa pikkuprinssejään, ei kukaan ole kotona hakkaamassa minua leluilla eikä juttelemassa iltaisin kummallisella apinaäänellä, jota ei pitäisi edes oikeastaan koirasta lähteä. Mutta enää 7 viikkoa, sitten saan Sorayan takaisin kotiin ♥

Sitten vähän pentusaastessa parin kuvan muodossa, jotka Pirjo-kasvattaja sai melko liikkuvaisesta kolmikosta otettua (painoa kaikilla tällä hetkellä jo 800g ja ikää on tosiaan se 11vrk…) Voi prinssinakkimakkarat!

1vk (2)
Pienet päät yhteen ♥
1vk (1)
Komeetta, Kuu & Kosmos ♥

Lisäksi Aurinko aloitti vihdoinkin juoksut! Tätä on odotettu ihan sen takia, että nyt pääsen syksyllä steriloimaan tuoreen mummokoiran – eläinlääkäri suositteli odottamaan n. 3kk juoksujen loppumisesta, ennen kuin kohtu poistetaan. Samalla Aurilta leikataan myös nisäkasvain, jonka löysin siltä kuukausi takaperin takatissistä.
Kasvain pieni, noin herneen kokoinen, kova sekä irtonainen. Eläinlääkäri tutki patin, todeten ettei mitään akuuttia hätää ole, koska koira on muuten erittäin hyvässä kunnossa, nisästä ei vuoda eritettä, eikä Auri arista patin tunnustelua. Nyt täytyy vain seurailla tissiä, ettei kasvain ala suurentua tai vuotaa. Muutoin sen poisto onnistuu hyvin steriloinnin yhteydessä.

Siriuksen ja Auringon kanssa on treenattu kerran viikossa rally-tokoa valvovan silmän alla. Ensi kaudelle on todellakin tarkoitus ottaa treenipaikka kahdesti viikkoon, koska olen toisinaan hieman saamaton harjoittelemaan kotona.
Ensi viikolla siirrytään nähtävästi jo hiekkakentälle treenaamaan, joka on mukavaa jo ihan tilankin kannalta. Toivottavasti vain säät suosivat, koska kaato- tai räntäsateessa minä itse en suostu treenaamaan. Onneksi ei ole paineita, vaikka joka viikko treeneihin ei pääsisikään, sillä mitään tulostavoitteita ei tälle vuodelle ole, koska emme ole menossa kisaamaan missään lajissa.
Aurinko on kuitenkin alkanut oppia peruuttamaan myös sivulla seuratessaan, vaikka askeleet välillä heittävät vinoon ja peppu painuu vähän liian herkästi maahan. Tällä hetkellä kuitenkin alkaa näyttää siltä, että Auri olisi ensi vuoden alussa valmis kokeilemaan rally-tokon voittajaluokkaa.
Sirius on pikkuhiljaa hahmottanut, että takalistoa voi siirtää myös oikealla puolella seuratessa ja jalkoja voi asetella myös sillä puolella seuratessa ristiin. Oikealle käännöksen oikealla puolella seuratessa eivät ole vielä kovin kauniita ja sujuvia, mutta oikeaan suuntaan mennään.

Nyt aloitetaan vapun juhliminen kotitekoisen siman, donitsien, kevään ensimmäisen grillauksen sekä tietysti kuohuvan merkeissä. Kooikkereille on luvattu omat makkarat, tietysti 🙂

Sorayan pikkuprinssit

Niin siinä sitten kävi, että Soraya tuli tiineeksi ja sai ensimmäiset pentunsa kasvattajansa Pirjon luona. Itse olin toki synnytyksessä mukana, ja toimin kätilönä. Kyseessä on siis Muskettikoiran D-pentue.

Sorayan tiinesröntgen otettiin maanantaina, ja siellä näkyi selkeästi kolme koiranpentua. Arvelinkin jo pentujen liikkeet tuontiessani 50 tiineysvuorokauden tienoilla, ettei kovin montaa ollut tulossa. Sorayan vatsa kasvoi toki vähän kokoa, mutta ei ollut mitään verrattuna emonsa Auringon 8 pennun vatsaan. Painoa Sorayalle tuli vain 2kg tiineyden aikana, joka myös viittasi siihen, että pentuja olisi tosiaan 3-4 kappaletta.

Sorayan synnytys käynnistyi 60 vuorokauden täyttyessä, eli todennäköisesti astutus oli tapahtunut aikalailla hedelmöittymisen viime hetkillä (toki pennut voivat syntyä jo 56 vuorokausilla).
Ensimmäinen pentu tuli kirjaimellisesti ulos, sillä olin juuri liikuttamassa Sorayaa, että lapsivedet tulisivat ulos ja varsinainen synnytys käynnistyisi. Avautumisvaihe oli nimittäin varsin rauhallinen, Soraya oli vinkunut ja juossut edestakaisin huoneiden välillä aamulla, oksentanut ruokansa ja tehnyt useamman kerran tarpeensa. Sitten se vain rauhoittui petiinsä lepäämään, ja ainoastaan tuntia ennen ensimmäisen pennun syntymää Soraya alkoi raivokkaasti kuopimaan sekä puremaan synnytyslaatikon sisältöä.

Soraya päätti, että mitä sitä turhia pentulaatikon patjaa kastelemaan, kun ulkona pääsi siistimmällä toimituksella. Minulla oli toki pyyhe mukana kaiken varalta, johon pikkupoika putkahtikin istukkoineen päivineen Sorayan kiljahduksen saattelemana.
Alkuun Soraya oli kovin ihmeissään pennustaan, joten minä kuivasin sen ja esittelin kädessäni olevaan koiranalkua hämmentyneelle emolle.

Sitten Soraya pitikin meitä jännityksessä, ja vaikka supistuksia tulikin ihan OK, ensimmäisen ja toisen pennun välillä kului (ainakin kellon mukaan) täsmälleen 2 tuntia.
Auringon edellisen pentueen 3 menehtyneen pennun takia soitimme jo päivystävälle eläinlääkärille puolentoista tunnin kohdalla, että jos pentua ei ala pian kuulua, lähtisimme oksitoniinipiikin hakuun sekä mahdolliseen keisarinleikkaukseen.
Pirjo oli juuri ehtinyt laittaa lähtötavarat valmiiksi, kun Soraya putkautti lapsosensa maailmaan. Toisena syntynyt poikapentu olikin kodavlmikosta kaikista suurin, ja autoin supistuksissa hieromalla Sorayan alaselkää sekä lantiota, ja ”kutittelemalla” sisäkautta synnytyskanavaa.
Kolmas ja katraan viimeinen uros syntyi helposti ihan itsekseen huomaamatta vartin veljensä jälkeen (minä ehdin sanoa ”OHO!”, kun Soraya ähkäisi ja pentu oli laatikossa), Sorayan vielä putsatessa toista poikaansa.
Kaikki kolme pentua syntyivät istukoiden kanssa, joista tuore emo söi kaksi. Jokainen poikakolmikosta iski minun sormeeni kiinni tarkistaessani niiden suita kitalakihalkioiden varalta. Yhtä ahneesti ne kävivät myös äitinsä nisiin kiinni, ja ahmivat maitoa pienten vatsojensa täydeltä.

Sorayalla riittää erittäin hyvin maitoa (melkein liiankin hyvin, sillä ravinnontuotannolla olisi ruokinnut isommankin pentueen), ja se on varsin huolehtiva äiti, kuten sen oma emo Aurinkokin.
Koko kolmikko on nostanut kahdessa päivässä painoaan 50-90g, ja niiden painot olivat nousseet jo seuraavaan aamuun mennessä 20-30g (!). On varsin tavallista, että koiranpentujen paino pysyy samana tai jopa laskeen ensimmäisen vuorokauden aikana. Sen jälkeen painon pitäisi alkaa nousta 2-4/päivä/kg rodun keskimääräisestä lopullisesta painosta.
Tällä hetkellä Šaahitar Soraya sekä pikkuprinssit voivat erittäin hyvin, ja minä menen jälleen katsomaan niitä 2-3 viikon kuluttua. Siinä vaiheessa pentujen silmien pitäisi olla jo auki, ja ne liikkuvatkin hieman aktiivisemmin muuallekin kuin tissille. Ihana pieni kolmikko ♥

dav
1. uros ”Komeetta” ♥
dav
2. uros ”Kuu” ♥
dav
3. uros ”Kosmos” ♥

 

Testissä Acana Wild Prairie

Hieman hämmentävästi viimeinen Acana -koiranruokapussi tuli postissa aivan tammikuun alussa, vaikka testisopimus oli kirjoitettu loppumaan 31.12.2017. En nyt pahakseni pistä, että pahvilaatikosta paljastuu 2kg ilmaista, hyvälaatuista koiranruokaa. Mukana tulleessa paperissa lukikin, että kyseinen ruokanäyte olikin viimeinen laatuaan, ja Acana kiittää kuluneesta yhteistyöstä. Kiitos samoin Acanalle!

Tuttuun tapaa Soraya oli varsinainen koekaniini ruoan suhteen, Sirius ja Aurinko saivat tyytyä pieniin maistiaisiin. Acana Wild Prairiessa pääasiallisena proteiininlähteenä on siipikarja (kana, kalkkuna), mutta siihen on käytetty myös muutamaa kalaa.
Ruoka tuoksui jopa melko miellyttävälle, haju ei ollut voimakas eikä pistävä. Tosin käsiin sitten jäikin vähän enemmän hajua, kun nappulaa pyöritteli hetken käsissään. Siitä jäi myös pieni rasva sormiin, mikä tietysti oli koirista typerää – kädet haisivat hyvälle, mutta niissä ei ollutkaan mitään syötävää.
Kana-kalkkunaeväs katosi yhtä nopeasti ruokakupista, tarjosinpa sen sitten kuivana, nesteen seassa tai (ihan vain testimielessä) turvotettuna. Itse en turvota koirilleni ruokia, ne hotkivat muutoinkin niille tarjotut syötävät vähän liian nopeasti.

Wild Prairien sisältö oli seuraavanlainen (kopioitu suoraan SlnImportin nettisivuilta):

RAVINTOAINEKOOSTUMUS
Raakavalkuainen 35 %, Raakarasva 17 %, Raakakuitu 6 %, Hehkutusjäännös 7 %, Kosteus 12 %, Kalsium 1,5 %, Fosfori 1,1 %, Omega-6 2,6 %, Omega-3 0,9 %, DHA 0,2 %, EPA 0,2 %, Glukosamiini 700 mg/kg, Kondroitiini 1500 mg/kg.

ENERGIAJAKAUMA
Metabolinen energia on 3850 kcal/kg. Energiajakauma koostuu 36 % proteiineista, 40 % rasvoista ja 24 % hedelmistä ja vihanneksista.

Sorayan mielestä ruoka oli varsin hyvää, ja näytti vetävän kuolattavuudessaan vertoja kalapohjaiselle Pasific Pilchardille. Vähän piti nyyhkyttääkin portin takana ja tuijottaa haikeasti keittiön suuntaan, kun ruokaa annosteltiin metallikuppeihin. Osa syynä tähän vaimeaan vikinään lienee myös valeraskaus, jolloin ruokahalu tunnestusti monilla nartuilla yltyy hillittömiin mittoihin.

Wild Prairien kanssa ei närästystä, löysää vatsaa tai mitään muutakaan ylimääräistä vatsan/suoliston oireilua tullut. Se on ehdoton plussa koiralla, jota jotkut ruoat vain tuppaavat närästämään lievästi – ei kuitenkaan niin paljoa, että Soraya ikinä jättäisi ruokaa syömättä (tai sitten se on todella sairas).

Kaiken kaikkiaan, tämä Acanan tarjoaman ruoka oli Sorayalle varsin sopivaa. Tuoksu miellytti jopa jossain määrin minua, haju ja maku miellyttivät koiria, ja ruoan koostumus vaikutti miellyttävän Sorayan vatsaa.Silmät, korvat, iho ja turkki säilyivät 2kg:n kokeilujakson aikana muuttumattona, eli rähmättöminä, vaikuttomina, hilseettömänä ja kiiltävänä.

Kyseinen nappula toimi  myös erinomaisesti treeninamina, ainakin kotona sekä lenkkeillessä. Taskunpohjalle tosin jäi hienoinen kananlihan haju sekä ruoanmurusia, jotka tarttuivat kivasti lapasiin kiinni.
Asteikolla 1-10, Acana Wild Prairie ansaitsee meiltä arvosanan 9.

Lisätietoja ruoasta löydät seuraavilta sivustoilta:
http://www.slnimport.fi/
http://verkkokauppa.slnimport.fi/index.php?route=product/product&path=24&product_id=277

FI (& LT) MVA ♥

Niin siinä vain kävi, että Sorayasta tuli uusi Suomen muotovalio! ♥ Samalla se valioituu myös Liettuaan, kunhan FI MVA -titteli on ensin vahvistettu.

Pyörähdettiin Kouvolan ryhmänäyttelyssä, jonne oli ilmoitettu jopa 7 kooikerhondjea (mikä on melko paljon ryhmikseen). Tuomari oli melkoisen tiukka Katja Korhonen.
Kehät olivat puolitoista tuntia myöhässä, ja minä taisin väsyä enemmän kuin Soraya siihen odotteluun.
Kehässä Soraya oli syödä minulta sormet vähän väliä, ja saikin haavan aikaiseksi. Onhan se ahne, mutta nyt sen herkunhimo meni hieman yli. Ainakin sillä oli mukavaa kehässä, sehän siinä on tärkeintä.

IMG_20180303_181704.jpg
Minä näytän urpålta, mutta muruseni Soraya on kaunis ♥

Sorayan virallinen tulos oli AVO ERI1 SA PN2 SERT –> FI MVA. Arvostelu oli tällainen (kirjoitettuna puhtaaksi, eli lyhenteet auki):
Erinomainen tyyppi & oikeat mittasuhteet. Hyvät pään linjat ja oikea ilme. Leikkaava purenta. Hyvät korvat, hyvä kaula. Erittäin hyvä eturinta & rintakehän muoto. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Hyvät käpälät. Hyvä karvanlaatu, erinomainen häntä. Liikkuu yhdensuuntaisesti edestä ja takaa. Erittäin hyvä askelpituus. Tasapainoinen kokonaisuus. Rodunomainen luonne.

”Rodunomainen luonne” jäi vähän auki, että mitä tuomari sillä tarkoitti. Sitä, että Soraya oli järkyttävän ahne? Sitä, että se tervehti tuomaria haistamalla sekä ottamalla kontaktia, ja sen jälkeen seisoi nätisti paikoillaan välittämättä kopeloinnista?
Positiivinen kommentti joka tapauksessa, näin oletan. Minusta Soraya esiintyi hyvin, vaikka ei ollutkaan yhtä innokas kuin normaalisti (valeraskausko?).

Nyt Sorayan näyttelyt ovat hetkeksi Suomessa ohi, mahdollisesti jossain vaiheessa se osallistuu johonkin näyttelyyn kasvattajaryhmän takia. Ulkomaille on tarkoitus suunnata, kunhan se sopii aikatauluihin sekä Sorayan pennutussuunnitelmiin.

Loppuun vielä, että Sorayan pentueveli Ralli (Muskettikoiran Öinen Kuuntanssi) valioitui viikonloppuna Liettuassa, sain Liettuan Voittaja 2018 -tittelin sekä valioituu sitä myöten myös Suomeen. Erinomainen uutinen!

PMS itse kullakin

Koko helmikuun on enemmän ja vähemmän ärsyttänyt kaikki, noin niin kuin nätisti sanoen. Suoraan sanoen minua on vituttanut liian moni asia liian pitkään syystä X. Tämä huonotuulisuus on sitten tietenkin heijastunut kaikkeen arjessani, mukaan lukien koiriini.

Koirat ovat pysytelleet kotona omissa oloissaan, treenatessa ne ovat olleet vähän ylivaroisia, ja joko rauhoitelleet minua sekä itseään esim. haistelemalla tai vetäytymällä kauemmas, tai sitten mielistelleet minua ylettömästi.
Kirsikaksi kakun päälle tietysti vielä Sorayan juoksut ja nähtävästi Auringon alkavat juoksut. Molemmilla nartuilla on PMS-oireita, mikäli niitä nyt voi koirilla tällä lyhenteellä kutsua.
Joka tapauksessa, 2-3 viikkoa ennen juoksuja ne ärtyvät pienistäkin asioista, alkavat vahtia ruokaansa sekä nukkumapaikkaansa, reagoivat kaikkeen ”epäilyttävään” haukkumalla ja haluavat olla omissa oloissaan. Sama meno jatkuu tärppipäivien alkuun asti, jolloin sitten ne haluavat harrastaa seksiä kaikkien nelijalkaisten kanssa jotka vain höyrystävät peilin pinnan. Tärppien jälkeen tällainen nihkeä kausi alkaa uudestaan 1-2 viikon ajaksi, kun kaikki taas vaan ottaa narttua otsalohkoon.
Tänä aikana erityisesti Aurinko ja Soraya saattavat ottaa yhteen keskenään, toisinaan myös Siriuksen kanssa. Syynä näihin rähinöihin (Aurinko sai viikko sitten Sorayan kulmahampaasta pistoreiän ylähuuleensa, heti ikenen yläpuolelle. Perse.) on lähes aina ahdas tila, johon pitää tunkea yhtä aikaa (esim. oviaukko), tai ruoka joka on ”ei-kenenkään-maalla”. Yleensä tappelua seuraa muutoinkin kiihtynyt olotila, esimerkiksi meille on tullut vieraita koiria käymään, tai ne odottavat ruokaa ja tunkevat keittiön oven ahtaaseen kulkuaukkoon.
Ja takuuvarmasti koirat ovat ottaneet myös minun mielialastani kimmokkeita, ja se on lisännyt kireyttä myös koirien välillä.

Onneksi suurimman osan vuodesta meidän laumassamme on hyvinkin rauhallista. Jotain murinaa tule joskus puruluista ja omasta rauhasta, kun joku tulee jatkuvasti haastamaan leikkiin, mutta ne jäävät siihen murinaan sekä hampaiden näyttämiseen. Kaikki varsinaiset rähinät, joissa reikiä voi tulla, ajoittuvat nimenomaan juoksujen ja pahimman valeraskauden aikaan.

Eli ei nyt olla hirveästi mitään tehty, kahdesti on helmikuussa käyty treeneissä ja muuten sitten yritetty olla seesteisiä. Itse olen todennut, että vittuunutuneena ei kannata treenata mitään koirien eikä myöskään ihmisten kanssa. Parempi vain olla omissa oloissaan silloin, kun kaikki on ihan perseestä.

sdr
Yleensä meillä on juuri tällaista – onneksi (kuva tältä päivältä, eli 28.02.2018)

 

Tosiaan, Sorayalla oli juoksut (loppuivat juuri), jotka alkoivat kuukautta etuajassa. Ihanaa. Se astutettiin, kuten oli kasvattajan suunnitelmissa, mutta voi olla ettei siitä pentuja saada. Urokset oli kyllä valittu jo onneksi aikaisemmin, mutta ainahan hommat eivät silti mene kuten Strömsössä.
Kiitos erään halpisbussiyhtiön (jatkossa boikotoin sitä paskalafkaa entistä hartaammin) täällä ei ole mahdollista saada progesteronitestien tuloksia samalle päivälle, ellei sitten itse vie omalla kustannuksellaan näytteitä suoraan laboratorion ovelle.
Kaksi progetestiä saatiin, ja toisen jälkeen sitten lähdettiin uroksen luokse, vaikka arvo ei ihan kohdallaan vielä ollutkaan. Sorsan käytös kuitenkin antoi ymmärtää, että hän olisi valmis hommiin.

Ensimmäinen urosvalinta ei sitten onnistunutkaan. Vaikka useampana päivänä yritettiin, niin yritys ei ottanut tuulta alleen. Sorayaakin alkoi raivostuttaa uroksen jatkuva selkään hyppääminen, hetken yritys ja sitten luovutus. Muutaman hypyn jälkeen Sorsa rupesi ärähtelemään urokselle, vaikka aluksi olisi antanut astua ongelmitta. (Mikä ihme se on, kyllä minuakin alkaisi ärsyttää, jos panettaisi pirusti, mies tulisi päälle jyystämään vähän reittä mutta mitään muuta ei oikeastaan tapahdu, ja sitten parin minuutin päästä olisi 80kg miestä taas päällä läähättämässä.)
Tietenkin oli viikonloppu, eikä progetuloksia olisi saanut kuin maanantaille. Ja niiden ottamista varten olisi pitänyt korvesta ajaa pari tuntia eläinlääkäriin, joten kasvattaja katsoi parhaimmaksi lähteä varauroksen luokse suoraan.
Siellä onnisti lähes samantien ja koirat olivat nalkissa melkein puoli tuntia, joskin astutus jäi vain yhteen kertaan, sillä Sorayan tärppipäivien epäiltiin olevan lopuillaan/menossa ohi. Varmuuttahan tästä ei ole, koska kolmatta progetestiä ei enää otettu.

Saa nähdä, tuleeko pentuja huhtikuussa vaiko ei. Seuraavalla astutuskerralla (mikäli sellaista tulee) täytyy ottaa ensimmäinen progetesti myöhemmin jahka Soraya alkaa osoittaa kiinnostusta toisille koirille, ja yrittää saada tulokset samalle päivälle jollakin keinolla.
Ehkä siihen mennessä ELY-keskus sekä eläinlääkäriasemat tällä seudulla ovat saaneet vaadittua kunnollisen bussiyhtiön hoitamaan aamuisia bussikuljetuksia Suomen laboratoriokaupunkeihin.