Hyvää fiilistä

Auringon tulokset tulivat patologilta 3 viikkoa sitten. Kaikki 4 poistettua kasvainta olivat hyvänlaatuisia, ja näytteiden perusteella ne vaikuttivat kokonaan poistetuilta ♥ Tällainen edes hetken helpotuksen huokaus tuntui hyvältä.

Kuvassa Aurin leikattu rinta (2 nisää nisäkudoksineen poistettu) sekä vatsa (sterilisaatio ja 3 nisän sekä nisäkudoksen poisto). Mustelmaiset kuvat on otettu leikkausta seuraavana päivänä, arpikuvat 4 viikkoa leikkauksen jälkeen.

Aurin vointi nyt kuukauden päästä leikkauksesta erittäin hyvä. Rouvakoira piristyi jo ensimmäisten päivien jälkeen, ja tikit poistettiin 2 viikon päästä leikkauksesta (kotona, mitä sitä suotta eläinlääkäriin lähtemään moisen takia), se tuntui padonneen energiaa tosiaankin 14 vuorokauden edestä.
Nyt, kun ihokin on jo parantunut tikkien poiston jälkeen sekä venynyt tarpeeksi, ettei se enää kiristä kainaloista ja nivusesta, Aurinko saa hepuleita metsässä, vetää hihnassa (erityisesti hölkkälenkillä) ja on ihan intopiukeana treenaamassa rally-tokoa.

Rally-tokosta puheen ollen, Aurinko pääsi myös valmennuspäivään. Alunperin ilmoitin sinne Sorayan, mutta se aloitti juoksut pari viikkoa ennen ja oli tietysti ihanasti tärppipäiväinen pikkulunttu, kun olisi pitänyt koulutukseen lähteä.
Rouvakoira pääsi sitten paikkaamaan, ja voi jestas miten taitava se olikaan! Toki virheitäkin tuli, ja erikseen pyysin myös meidän ongelmakohtiimme apua päivän järjestäneeltä kolmelta eri kouluttajalta. Päivän parhaita paloja olivat omat oivallukset, treeni-ideat kotiin sekä vain parilla miinuspisteellä suoritettu mestariluokan täysipitkä rata. Päästyäni valmennuksesta kotiin, hymyilin koko illan ja vielä seuraavankin päivän.

Tällaiset isommat onnistumiset ovat minulle itselleni todella tärkeitä, vaikka niitä tulisikin ”vain” treenaustilanteissa.
Se fiilis, kun on onnistunut kouluttamaan jonkin kokonaisuuden. Kun koira ymmärtää mitä siltä haluan, ja minä itse osaan ohjata sekä tukea koiraa sen tarvitsemalla tavalla. Kaipaa se sitten selkeämpää käsimerkkiä, tietynlaista kehua tehtävää suorittaessaan, tai oman rauhan homman tekemiseen.
Tämä ei tietenkään takaa kisamenestystä, sitä että heti kolmesta kisasta saisin koirilleni koulutustunnukset, tai muutamalla startilla tytöt valioiksi. Mutta ehkä treeneissä onnistumiset takaavat sen, että minä pystyn jatkamaan harjoittelua vähintään entiseen malliin pettymyksien jälkeen, ja saavat minussa aikaan halun kehittää itseäni kouluttajana.
Nyt ainakin kyttään seuraavaa rally-tokokoulutusta, joka järjestettäisiin lähialueella. Jospa vaikka sinne sitten pääsisin vaihteenvuoksi pikkurouva-Sorayan kanssa.

Mainokset

Murhetta

Minä itken herkästi, kun kyseessä on jokin koiriini liittyvä asia. Toisaalta myös jotkin elokuvat ja musiikki saavat minut kyynelehtimään vuolaastikin.
Olen myös pessimisti, helposti ahdistuva ja pahimpia kauhuskenaarioita maalaava tyyppi. Edelleenkin, mitä omiin koiriini tulee. Muiden omistamien koirien kanssa jaksan olla realistinen, jopa rohkaiseva.

Mutta nyt minulla on ehkä aihettakin olla huolissaan. Aurinko kävi keskiviikkona steriloitavana ihan avoleikkauksena, koska samalla siltä poistettiin 5 nisää ja 4 nisäkasvainta. Nisäkasvaimet lähtivät patologille, jonka lausunto tulee 1-2 viikon päästä. Röntgenkuvat eivät ainakaan paljastaneet mitään tummentumia tai kasvaisimia sisäelimissä, ja myös sterilisaation yhteydessä tarkistetut lähisisäelimet näyttivät normaaleilta.

img_20180926_192112_7741
Rakas Rouvakoira heräilemässä ♥

Silti verikokeista löyty kohonnut maksa-arvo sekä alhaiset leukosyytit. Nähtävästi kuitenkaan leukosyytit eivät olleet huolestuttavalla tasolla, koska niitä ei mainita sanallakaan kotiutuspapereissa – kenties ne olivat juuri alarajalla, en enää muista sanoiko leikannut eläinlääkäri mitään tarkkaa arvoa. Maksa-arvoissa ALT oli kolminkertainen normaaliin ylärajaan verrattuna: 337. Voin kertoa, että se tuntui nyrkiniskulta johonki sydämen tienoille, ja ihan kuin päähän olisi tulvinut jääkylmää vettä.

Aurinko aloittaa ensi viikolla erikoisruokavalion. Näin toipilasajan alussa on hyvä syöttää vielä vanhaa ruokaa, jotta kroppa lähtee palautumaan kunnolla, eikä sille heitetä lisää uutta sulateltavaa kipulääkkeen ja antibiootin lisäksi. Konsultoin ystäväni ja eläintenhoitaja Rosan (M. Caspian ”Redin” omistaja) ansiosta vielä toistakin eläinlääkäriä (perehtynyt enemmänkin maksasairauksiin, ei silti erikoistunut niihin), joka määräsi vielä pidemmän kipulääkekuurin sekä maksan toimintaa edesauttavan Epato -lisäravinteen, jota saa myös apteekista ilman reseptiä.
Kontrolliverikoe maksa-arvojen suhteen (ja toki samalla tutkitaan muutkin veriarvot) on 6-8 viikon päästä eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti.

Onneksi äitini oli mukana eläinlääkärissä (kävin toisessa kaupungissa leikkauttamassa Aurin, tuli huomattavasti edullisemmaksi ja kyseisen ell maine on hyvä). En olisi itse pystynyt ajamaan kotiin. Vietin myös ensimmäisen leikkauksen jälkeisen yön vanhemmillani matkan varrella. Jotenkin oli lohdullista olla lapsuudenkodissaan hetki, jossa minusta pidettiin huolta ja pidetään edelleen. Nyt Pasi ja ystäväni ovat tukeneet minua huonoina hetkinä ♥

Olen todella huolissani, vaikka en ole itse huomannut Aurissa perinteisten maksasairauksien oireita (ripuli, oksentelu, runsas juominen, runsas virtsaaminen, väsymys… jne.). Toki Aurinko oli valeraskaana elokuun ja vielä syyskuun alussakin, joten onhan sen käytös jo hormonitoiminnan takia ollut erilaista. Ehkä väsymys on mennyt vain minulta ohi, koska olen ajatellut sen johtuvan valeraskaudesta…
Niin, osaan myös hyvin syyttää itseäni monista asioista, ja tulla suorastaan hysteeriseksi seuratessani koirieni jokaista liikettä.

Välillä mietin, että onko tässä mitään järkeä – koirien omistamisessa siis. Ne aiheuttavat minulle stressiä ja ahdistusta, unettomuutta ja surua. Olen itkenyt joka päivä Auringon sterkan jälkeen pelkästä huolesta.
Sitten taas toisaalta koen koirieni kanssa suurimman osan elämäni parhaista hetkistä. Ne antavat minulle niin paljon, ovat rakkaimpia maailmassa, enkä vain yksinkertaisesti osaa ajatellakaan elämääni ilman niitä.

Toivon, että Aurinko on kunnossa. Tai että sillä ei ainakaan ole syöpää, ja maksaongelma olisi hoidettavissa ruokavaliolla. Että meillä olisi vielä monta yhteistä, onnellista vuotta edessä. Toivon, että minun ajatusmaailmani ja vointini muuttuvat paremmiksi ajan myötä. Etten aina ajattelisi pahinta ja syyttäisi itseäni koirieni terveysongelmista.
Joskus vaan meinaa se toivo mennä, ja oma jaksaminen olla vähissä.

20180924_132809

Allra bästa i världen, Dante

screenshot_20180829-190039_instagramDante muutti Ruotsiin 3 viikkoa sitten. Itkuksihan se meni, kun lähdimme ajamaan Turun satamasta takaisin kohti Jyväskylää. Hetken aikaa koti tuntui hiljaiselta ja vähän tyhjältä, mutta nyt olen ainoastaan iloinen, että Den lilla rumpan pääsi vihdoinkin ikiomaan kotiinsa.
Moonhaven
-kasvattaja Katarina oli enemmän kuin tyytyväinen Danteen, samoin Danten sijoitusperhe. Olen saanut prinssistä paljon kuvia sekä kuulumisia. Haaveilen, että jospa ensi kesänä lähtisin omien tyttöjeni kanssa länsinaapuriin, ja pääsisin näkemään Dantea. Muistaisikohan se vielä minut?

Omat koirani ovat päässeet jäsenkorjaajan käsittelyyn.
Sorayasta löytyy yllättäen lannealueelta sekä reisissä enemmänkin jäykkyttää sekä lukkoja, eikä se olekaan mikään ihme pennutuksen, imetyksen ja lihasten takaisin kasvastustreenien jälkeen. Aurinko on hieman toispuoleinen, ehkäpä rallytokon takia, koskan olen treenannut sen kanssa oikeaa seuraamispaikkaa vasemmalla puolella (pitänee alkaa tehdä samaa harjoitusta myös oikealla…).
Siriuksella taas lanteen lisäksi jäykkyyttä on siinä kohdassa, jossa rintaranka muuttuu lannerangaksi – tämä näkyy muun muassa siinä, että Sirius ei taivu kunnolla ja kulkee vielä enemmän vinossa kuin normaalisti.
Jäsenkorjausta jatketaan suht säännöllisesti vuoden loppuun asti, että koirat olisivat ensi vuonna toivottavasti kunnossa kisakautta varten. Pitää vain yrittää saada myös oma motivaatio sekä koulutusmetodit sille mallille, että kooikkerit myös osaavat ylempien luokkien liikkeet ja niiden vire pysyy hyvänä koko suorituksen ajan.

Lisäksi Aurinko ja sijoitusnarttuni Aeris ovat käyneet näyttelyissä.
Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, koira, taivas, ulkoilma ja luontoMikkeli KV:ssä kooikkerit tuomaroi Helin Tenson, jolta Auringolle tulos VAL ERI2 SA PN4 ja Aipalle JUN ERI1 SA PN3 VARA-SERT! Aeriksen arvostelu yllätti todella positiivisesti, ja toivottavasti jossain vaiheessa sille saadaan edes yksi ihan oikea serti.
Mikkelin ryhmänäyttelyssä tuomarina oli Paula Rekiranta, jolta Aeris sai laatuarvosteluna JUN ERI1. En päässyt ihan perille tuomarin linjasta kooikkereiden suhteen, että mitä hän sinä päivänä koirilta oikein haki ja halusi. Joka tapauksessa Aippa oli Rekirannan mielestä kuitenkin erinomainen, vaikkei SA:ta saanutkaan.

En tiedä, ilmoitanko Aerista vielä tänä vuonna näyttelyihin vaiko en. Se hieman riippuu Aipan kehityksestä sekä sen turkista. Sillähän oli juoksut kesäkuussa, ja Aeris on valeraskaana (ei onneksi sentään tuota maitoa), joten todennäköisesti turkki alkaa pudota syyskuussa.
Aurin kanssa odotellaan, että isoäitikoira täyttää 8 vuotta, jolloin se pääsee veteraanikehiin. Tuskin kovin aktiivisesti käyn sen kanssa näyttelyissä kiertämässä, mutta voihan sen ilmoittaa, mikäli joku muukin koiristani on menossa.
Soraya sen sijaan on haaveissa ilmoittaa yhteen näyttelyyn loppuvuodesta, mikäli vain sen turkki alkaa kasvaa takaisin pentujen jälkeen. Tällä hetkellä Sorsa muistuttaa enemmän parsonrusselia (ilman partaa) kuin kooikerhondjea.
Voisikohan siihen liimata Siriuksen irtokarvaa?

img_20180809_143416_112
Koirat hellepäivänä meidän pihalla, kun Dantekin oli vielä Suomessa ♥

Kolmikon neljäs pyörä

davDante (Muskettikoiran Da Capo) on asunut meidän hoivissamme jo 5 viikkoa. Omaksi se ei meille jää, vaan muuttaa Ruotsiin Katarinan omistukseen (kennel Moonhaven). Voin kertoa jo etukäteen, miten minulle tulee tuota ”Den stora Jävlaa” ikävä, ja siitä luopuminen ottaa varmasti koville. Vaikka olen pitänyt mielessäni elokuussa erkanemisen, on tunneside tietenkin tuohon koiranpentuun muodostunut. Se on minulle jo nyt tavattoman rakas ♥ Onneksi tiedän, että saan kuulla Danten kuulumisia jatkossakin.

Sitten vähän faktaa ja muutakin, ettei nyt ihan mene minulla itkuksi.

Ruotsiin muuttavien koiranpentujen tulee olla vähintään 15vk ikäisiä, ennen kuin ne voivat matkustaa naapurimaahamme. Tämä johtuu siitä, että Ruotsi vaatii suomalaisilta koirilta voimassa olevan rabiesrokotuksen, eikä Eviran mukaan rabiesrokotetta saa antaa alle 12vk vanhoille koiranpennuille. Varoaika rokotuksille on normaali 21vrk.
Joillakin eläinlääkäreillä tästä joutuu vähän vääntämään, että koiranpennulle voi tosiaankin antaa rabiesrokotteen 12-viikkoisena, eikä sitä tarvitse odottaa 16vk ikään asti – mikäli koira siis on muuttamassa esim. Ruotsiin.
Ruotsissa koirien rokotusohjelma ja -ohjeitus on vähän erilainen kuin Suomessa:

SUOMI RUOTSI
12. viikon iässä:
parvo, tarttuva maksatulehdus (HCC), penikkatauti, kennelyskä
~7. viikon iässä:
parvo, tarttuva maksatulehdus (HCC), penikkatauti
16. viikon iässä:
tehoste (parvo, penikkatauti, HCC, kennelyskä) + rabies
12. viikon iässä:
tehoste (parvo, HCC, penikkatauti) + kennelyskä (mikäli halutaan)
~1. vuoden iässä:
tehoste (parvo, penikkatauti, HCC, kennelyskä, rabies)
~1. vuoden iässä:
tehoste (parvo, HCC, penikkatauti, [kennelyskä])
SKLn mukaan koiran rokotukset tulee uusia vähintään joka 3. vuosi.
(Kennelyskää vastaan voi rokottaa useamminkin,)
SKKn mukaan koiran rokotukset tulee uusia vähintään joka 4. vuosi.
(Kennelyskää vastaan voi rokottaa useamminkin,)

Dante sai pistoksen peppulihakseensa samana päivänä, kun sille tuli tuo maagiset 12 viikkoa täyteen. Ei Pullervo edes huomannut sellaisia tökkäyksiä takalistossaan, kun kirsun edessä oli karkkia! Samalla eläinlääkärireissulla Dante sai tietysti oman passin, jotta se pääsee meren yli uuteen maahan.

dav
Dante med sin pass.

Ja pitäähän sitä tietysti myös vähän päivittää omienkin koirien juttuja.
Rally-tokotreenit kaksi kertaa viikossa pistävät vähän lisää aktiivisuutta meidänkin harrastamiseen, uuden opetteluun sekä vanhan kertaamiseen. Tuntuu, että uusia kompastuskiviä tulee joka käänteessä, ja kuviot pitää laittaa uusiksi. Toki suurin osa näistäkin ongelmista johtuu minusta, harvan asian voi laittaa koirien syyksi. Joko kouluttamisessa tai ohjaamisessa on se vika, toki koirillakin on huonoja päiviä, jolloin niitä kiinnostaa kaikki muu tai motivaatio on totaalisesti hukassa.

Siriuksen kanssa on pitänyt alkaa miettimään iän tuomia haasteita. Kuinka teen sille tehtävistä fyysisesti helpompia (erityisesti koiraan päin käännökset), erityisesti nyt kun junnuna murtunut jalka on hiljalleen ns. oireilla. Nivelrikkoa siinä ei kuitenkaan (ainakaan vielä) ole, ja Sirius saakin nivelvalmistetta jatkuvasti. Olen yrittänyt pitää pappakoiran kunnossa myös monipuolisella liikunnalla sekä hieronnalla. Elokuussa Siriukselle on tiedossa myös jäsenkorjaajan käsittely.

Auringon ja Sorayan kanssa etsitään vähän motivaatiota. Aurinko tekee hyvin, mutta paineistuu minusta tai liian vaikeasta tehtävästä. Siinä ei auta kuin hengittää itse syvään, ja pyytää Auria tekemään joku helppo tehtävä, josta koiran voi palkata heti. Sen jälkeen annetaan muutaman sekunnin ajatustauko, ja yritetään vaikeampaa tehtävää uudestaan vaikka vähän suuremmilla avuilla tai palkataan jo liikkeen puolessa välissä (mikäli se on mahdollista).

Sorayan kanssa täytyy nyt tehdä samanlaisia harjoituksia. Tuore rouvakoira on päässyt hieman retuperälle äitiyslomallaan, ja lisäksi sen lihaskunto on tietysti heikentynyt. Kropan hallinta on tällä hetkellä huonohkoa, takaosan käyttö on parhaimmillaankin välttävää. Täytyy siis palata perusteisiin, tehdä tekniikkaa pieniä pätkiä kerrallaan sekä helppoja, lyhyitä radan osia.

Ehkä tämä taas tästä. Omakin mieli on ollut mitä on, kausittain menee lujempaa ja sitten taas tulee kausi, kun pudotaan sille huonommalle puolelle.
Täytyy tehdä rally-tokosta (sekä muistakin harrastuksista) myös minulle itselleni helpompia ja hauskempia.
Toivottavasti tuloksiakin tulisi jossain vaiheessa.

sdr
Helteellä uitetut koirat ♥

 

Pussataan kun taas tavataan, pikkuprinssit ♥

Lyhyesti kuulumisia, jos huomenna olisi vaikka aikaa päivittää vähän enemmänkin.

Soraya palasi siis vihdoin kotiin! Onhan siitä jo 2 viikkoa. Ikävä oli nähtävästi molemminpuolinen, mutta ehkä minä kaipasin Sorsaa vielä enemmän kuin se minua. Samapa tuo, nyt Soraya on minun ikioma koirani, enkä minä toivottavasti enää koskaan joudu olemaan siitä pitkiä aikoja erossa ♥ (Kuten en muistakaan koiristani.)

Sorayan kaikille pikkuprinsseille (*köh*) löytyi helposti omat kodit – jokaisen olisi saanut myydä ainakin kahteen kertaan, mutta valitettavasti tällä kertaa kävi näin. Jospa mahdollisella seuraavalla pennutuskerralla Soraya tekisi pari pentua enemmän, ja mielellään myös tyttöjä. Ihan vaan vinkkinä sille urokselle, jota Sorayalle päädynkään käyttämään, mitään päätöksiä en todellakaan ole vielä tehnyt.

Tässä vielä koko kolmikko, niin virallisine nimineen, kutsumanimineen kuin tulevine paikkakuntineen:

komeetta (3)
Muskettikoiran Dumle ”Niki” (Komeetta), Jyväskylä ♥
kuu (2)
Muskettikoiran Daim ”Diego” (Kuu), Vantaa/Viro ♥
kosmos (5)
Muskettikoiran Da Capo ”Dante” (Kosmos), Ruotsi ♥

Toivon, että nämä rakkaat pikkuprinssit ovat terveitä, iloisia ja reippaita pentuja, jotka tuovat paljon ihania hetkiä uusille omistajilleen ♥

Pentupäivitysspämmi!

Tällainen toukokuun pikapäivitys Sorayan pennuista (eli Muskettikoiran D-pentueesta).  Jospa ehtisin tällä viikolla kirjoittaa vähän enemmänkin, mutta nyt on tyydyttävä pieneen kuvaspämmiin pennuista.

Olen käynyt katsomassa Sorayaa ja pikkuprinssejä useampaan kertaan, mutta jotenkin ei ole muka ollut aikaa kirjoittaa siitä tänne. Sosiaaliseen mediaan olen sentään ladannut kuvia sekä viime vierailulta myös pari videota.  Pikkuprinssit ovat pian 6-viikoisia, mikä tarkoittaa sitä että parin viikon päästä Soraya on taas kotona ♥ Vielä en ole antanut itselleni lupaa laskea päiviä Sorsan paluuseen, mutta kohta saan senkin tehdä.  Ikävöin murustani ihan kauheasti. Onneksi kotona on Aurinko ja Sirius.

Heti kun pentujen silmät ja korvat olivat auki, kävin katsomassa niitä Pasin kanssa viikonloppuna. Lisäksi leikkasin samalla pikkuprinsseiltä ensimmäistä kertaa kynnet, joka oli niiden mielestä ihan typerää, kurjaa ja kauheaa. Sitten piti kuitenkin alkaa imeskellä sormia tai nenää, kun hirveä hoitotoimenpide oli saatu suoritettua loppuun. Voi pienet pöhköt ♥

Kun pennut olivat vähän päälle 3 viikkoa vanhoja, lähdin katsomaan niitä Pasin sekä isosiskoni Tiinan kanssa. Eipä niistä kauheasti vielä seuraa ollut, nukkuivat sylissä ja harjoittelivat kävelemistä (enemmän kyllä pyllähtelyä). Söpöä.

pennut23vrk (7)
Prinssit 23vrk ♥

Kolmannella vierailukerralla mukanani oli ystäväni sekä Aeriksen (Auringon 2.pentueen narttu) omistaja Roosa. Ei olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan takaisin kotiin, kun mokomat riiviöt purivat ja nuolivat kaikkea, minkä vaan ahnaiden kitojen lähelle vei. Ei niin söpöä enää, mutta hauskempaa!

 

Menen vielä ensi viikonloppuna Pirjon luokse katsomaan pentuja sekä Sorayaa, siihen tapaamiseen sentään saan jo laskea päiviä!

 

Kaksiviikkoiset ja kuulumisia

Sorayan synnytyksestä on kulunut jo puolitoista viikkoa, ja nyt minulla alkaa olla Sorsaa oikeasti ikävä. Jotenkin on vähän kummallista olla lenkillä vain kahden koiran kanssa, varsinkin nykyään, kun Sirius ei enää juurikaan saa villejä juoksukohtauksia, vaan tyytyy leikkimään itsekseen kepeillä ja ravailemaan pitkin tien pientareita. Aurinko sen sijaan juoksee savipelloilla onnesta soikeana – tosin sitä ärsyttää välillä, kun Sirius ei lähde hippaleikkiin vaikka kuinka sitä pylly pystyssä pyytäisi.
Kun Soraya on hoitamassa pikkuprinssejään, ei kukaan ole kotona hakkaamassa minua leluilla eikä juttelemassa iltaisin kummallisella apinaäänellä, jota ei pitäisi edes oikeastaan koirasta lähteä. Mutta enää 7 viikkoa, sitten saan Sorayan takaisin kotiin ♥

Sitten vähän pentusaastessa parin kuvan muodossa, jotka Pirjo-kasvattaja sai melko liikkuvaisesta kolmikosta otettua (painoa kaikilla tällä hetkellä jo 800g ja ikää on tosiaan se 11vrk…) Voi prinssinakkimakkarat!

1vk (2)
Pienet päät yhteen ♥
1vk (1)
Komeetta, Kuu & Kosmos ♥

Lisäksi Aurinko aloitti vihdoinkin juoksut! Tätä on odotettu ihan sen takia, että nyt pääsen syksyllä steriloimaan tuoreen mummokoiran – eläinlääkäri suositteli odottamaan n. 3kk juoksujen loppumisesta, ennen kuin kohtu poistetaan. Samalla Aurilta leikataan myös nisäkasvain, jonka löysin siltä kuukausi takaperin takatissistä.
Kasvain pieni, noin herneen kokoinen, kova sekä irtonainen. Eläinlääkäri tutki patin, todeten ettei mitään akuuttia hätää ole, koska koira on muuten erittäin hyvässä kunnossa, nisästä ei vuoda eritettä, eikä Auri arista patin tunnustelua. Nyt täytyy vain seurailla tissiä, ettei kasvain ala suurentua tai vuotaa. Muutoin sen poisto onnistuu hyvin steriloinnin yhteydessä.

Siriuksen ja Auringon kanssa on treenattu kerran viikossa rally-tokoa valvovan silmän alla. Ensi kaudelle on todellakin tarkoitus ottaa treenipaikka kahdesti viikkoon, koska olen toisinaan hieman saamaton harjoittelemaan kotona.
Ensi viikolla siirrytään nähtävästi jo hiekkakentälle treenaamaan, joka on mukavaa jo ihan tilankin kannalta. Toivottavasti vain säät suosivat, koska kaato- tai räntäsateessa minä itse en suostu treenaamaan. Onneksi ei ole paineita, vaikka joka viikko treeneihin ei pääsisikään, sillä mitään tulostavoitteita ei tälle vuodelle ole, koska emme ole menossa kisaamaan missään lajissa.
Aurinko on kuitenkin alkanut oppia peruuttamaan myös sivulla seuratessaan, vaikka askeleet välillä heittävät vinoon ja peppu painuu vähän liian herkästi maahan. Tällä hetkellä kuitenkin alkaa näyttää siltä, että Auri olisi ensi vuoden alussa valmis kokeilemaan rally-tokon voittajaluokkaa.
Sirius on pikkuhiljaa hahmottanut, että takalistoa voi siirtää myös oikealla puolella seuratessa ja jalkoja voi asetella myös sillä puolella seuratessa ristiin. Oikealle käännöksen oikealla puolella seuratessa eivät ole vielä kovin kauniita ja sujuvia, mutta oikeaan suuntaan mennään.

Nyt aloitetaan vapun juhliminen kotitekoisen siman, donitsien, kevään ensimmäisen grillauksen sekä tietysti kuohuvan merkeissä. Kooikkereille on luvattu omat makkarat, tietysti 🙂