screenshot_20180829-190039_instagramDante muutti Ruotsiin 3 viikkoa sitten. Itkuksihan se meni, kun lähdimme ajamaan Turun satamasta takaisin kohti Jyväskylää. Hetken aikaa koti tuntui hiljaiselta ja vähän tyhjältä, mutta nyt olen ainoastaan iloinen, että Den lilla rumpan pääsi vihdoinkin ikiomaan kotiinsa.
Moonhaven
-kasvattaja Katarina oli enemmän kuin tyytyväinen Danteen, samoin Danten sijoitusperhe. Olen saanut prinssistä paljon kuvia sekä kuulumisia. Haaveilen, että jospa ensi kesänä lähtisin omien tyttöjeni kanssa länsinaapuriin, ja pääsisin näkemään Dantea. Muistaisikohan se vielä minut?

Omat koirani ovat päässeet jäsenkorjaajan käsittelyyn.
Sorayasta löytyy yllättäen lannealueelta sekä reisissä enemmänkin jäykkyttää sekä lukkoja, eikä se olekaan mikään ihme pennutuksen, imetyksen ja lihasten takaisin kasvastustreenien jälkeen. Aurinko on hieman toispuoleinen, ehkäpä rallytokon takia, koskan olen treenannut sen kanssa oikeaa seuraamispaikkaa vasemmalla puolella (pitänee alkaa tehdä samaa harjoitusta myös oikealla…).
Siriuksella taas lanteen lisäksi jäykkyyttä on siinä kohdassa, jossa rintaranka muuttuu lannerangaksi – tämä näkyy muun muassa siinä, että Sirius ei taivu kunnolla ja kulkee vielä enemmän vinossa kuin normaalisti.
Jäsenkorjausta jatketaan suht säännöllisesti vuoden loppuun asti, että koirat olisivat ensi vuonna toivottavasti kunnossa kisakautta varten. Pitää vain yrittää saada myös oma motivaatio sekä koulutusmetodit sille mallille, että kooikkerit myös osaavat ylempien luokkien liikkeet ja niiden vire pysyy hyvänä koko suorituksen ajan.

Lisäksi Aurinko ja sijoitusnarttuni Aeris ovat käyneet näyttelyissä.
Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, koira, taivas, ulkoilma ja luontoMikkeli KV:ssä kooikkerit tuomaroi Helin Tenson, jolta Auringolle tulos VAL ERI2 SA PN4 ja Aipalle JUN ERI1 SA PN3 VARA-SERT! Aeriksen arvostelu yllätti todella positiivisesti, ja toivottavasti jossain vaiheessa sille saadaan edes yksi ihan oikea serti.
Mikkelin ryhmänäyttelyssä tuomarina oli Paula Rekiranta, jolta Aeris sai laatuarvosteluna JUN ERI1. En päässyt ihan perille tuomarin linjasta kooikkereiden suhteen, että mitä hän sinä päivänä koirilta oikein haki ja halusi. Joka tapauksessa Aippa oli Rekirannan mielestä kuitenkin erinomainen, vaikkei SA:ta saanutkaan.

En tiedä, ilmoitanko Aerista vielä tänä vuonna näyttelyihin vaiko en. Se hieman riippuu Aipan kehityksestä sekä sen turkista. Sillähän oli juoksut kesäkuussa, ja Aeris on valeraskaana (ei onneksi sentään tuota maitoa), joten todennäköisesti turkki alkaa pudota syyskuussa.
Aurin kanssa odotellaan, että isoäitikoira täyttää 8 vuotta, jolloin se pääsee veteraanikehiin. Tuskin kovin aktiivisesti käyn sen kanssa näyttelyissä kiertämässä, mutta voihan sen ilmoittaa, mikäli joku muukin koiristani on menossa.
Soraya sen sijaan on haaveissa ilmoittaa yhteen näyttelyyn loppuvuodesta, mikäli vain sen turkki alkaa kasvaa takaisin pentujen jälkeen. Tällä hetkellä Sorsa muistuttaa enemmän parsonrusselia (ilman partaa) kuin kooikerhondjea.
Voisikohan siihen liimata Siriuksen irtokarvaa?

img_20180809_143416_112
Koirat hellepäivänä meidän pihalla, kun Dantekin oli vielä Suomessa ♥
Mainokset

Kolmikon neljäs pyörä

davDante (Muskettikoiran Da Capo) on asunut meidän hoivissamme jo 5 viikkoa. Omaksi se ei meille jää, vaan muuttaa Ruotsiin Katarinan omistukseen (kennel Moonhaven). Voin kertoa jo etukäteen, miten minulle tulee tuota ”Den stora Jävlaa” ikävä, ja siitä luopuminen ottaa varmasti koville. Vaikka olen pitänyt mielessäni elokuussa erkanemisen, on tunneside tietenkin tuohon koiranpentuun muodostunut. Se on minulle jo nyt tavattoman rakas ♥ Onneksi tiedän, että saan kuulla Danten kuulumisia jatkossakin.

Sitten vähän faktaa ja muutakin, ettei nyt ihan mene minulla itkuksi.

Ruotsiin muuttavien koiranpentujen tulee olla vähintään 15vk ikäisiä, ennen kuin ne voivat matkustaa naapurimaahamme. Tämä johtuu siitä, että Ruotsi vaatii suomalaisilta koirilta voimassa olevan rabiesrokotuksen, eikä Eviran mukaan rabiesrokotetta saa antaa alle 12vk vanhoille koiranpennuille. Varoaika rokotuksille on normaali 21vrk.
Joillakin eläinlääkäreillä tästä joutuu vähän vääntämään, että koiranpennulle voi tosiaankin antaa rabiesrokotteen 12-viikkoisena, eikä sitä tarvitse odottaa 16vk ikään asti – mikäli koira siis on muuttamassa esim. Ruotsiin.
Ruotsissa koirien rokotusohjelma ja -ohjeitus on vähän erilainen kuin Suomessa:

SUOMI RUOTSI
12. viikon iässä:
parvo, tarttuva maksatulehdus (HCC), penikkatauti, kennelyskä
~7. viikon iässä:
parvo, tarttuva maksatulehdus (HCC), penikkatauti
16. viikon iässä:
tehoste (parvo, penikkatauti, HCC, kennelyskä) + rabies
12. viikon iässä:
tehoste (parvo, HCC, penikkatauti) + kennelyskä (mikäli halutaan)
~1. vuoden iässä:
tehoste (parvo, penikkatauti, HCC, kennelyskä, rabies)
~1. vuoden iässä:
tehoste (parvo, HCC, penikkatauti, [kennelyskä])
SKLn mukaan koiran rokotukset tulee uusia vähintään joka 3. vuosi.
(Kennelyskää vastaan voi rokottaa useamminkin,)
SKKn mukaan koiran rokotukset tulee uusia vähintään joka 4. vuosi.
(Kennelyskää vastaan voi rokottaa useamminkin,)

Dante sai pistoksen peppulihakseensa samana päivänä, kun sille tuli tuo maagiset 12 viikkoa täyteen. Ei Pullervo edes huomannut sellaisia tökkäyksiä takalistossaan, kun kirsun edessä oli karkkia! Samalla eläinlääkärireissulla Dante sai tietysti oman passin, jotta se pääsee meren yli uuteen maahan.

dav
Dante med sin pass.

Ja pitäähän sitä tietysti myös vähän päivittää omienkin koirien juttuja.
Rally-tokotreenit kaksi kertaa viikossa pistävät vähän lisää aktiivisuutta meidänkin harrastamiseen, uuden opetteluun sekä vanhan kertaamiseen. Tuntuu, että uusia kompastuskiviä tulee joka käänteessä, ja kuviot pitää laittaa uusiksi. Toki suurin osa näistäkin ongelmista johtuu minusta, harvan asian voi laittaa koirien syyksi. Joko kouluttamisessa tai ohjaamisessa on se vika, toki koirillakin on huonoja päiviä, jolloin niitä kiinnostaa kaikki muu tai motivaatio on totaalisesti hukassa.

Siriuksen kanssa on pitänyt alkaa miettimään iän tuomia haasteita. Kuinka teen sille tehtävistä fyysisesti helpompia (erityisesti koiraan päin käännökset), erityisesti nyt kun junnuna murtunut jalka on hiljalleen ns. oireilla. Nivelrikkoa siinä ei kuitenkaan (ainakaan vielä) ole, ja Sirius saakin nivelvalmistetta jatkuvasti. Olen yrittänyt pitää pappakoiran kunnossa myös monipuolisella liikunnalla sekä hieronnalla. Elokuussa Siriukselle on tiedossa myös jäsenkorjaajan käsittely.

Auringon ja Sorayan kanssa etsitään vähän motivaatiota. Aurinko tekee hyvin, mutta paineistuu minusta tai liian vaikeasta tehtävästä. Siinä ei auta kuin hengittää itse syvään, ja pyytää Auria tekemään joku helppo tehtävä, josta koiran voi palkata heti. Sen jälkeen annetaan muutaman sekunnin ajatustauko, ja yritetään vaikeampaa tehtävää uudestaan vaikka vähän suuremmilla avuilla tai palkataan jo liikkeen puolessa välissä (mikäli se on mahdollista).

Sorayan kanssa täytyy nyt tehdä samanlaisia harjoituksia. Tuore rouvakoira on päässyt hieman retuperälle äitiyslomallaan, ja lisäksi sen lihaskunto on tietysti heikentynyt. Kropan hallinta on tällä hetkellä huonohkoa, takaosan käyttö on parhaimmillaankin välttävää. Täytyy siis palata perusteisiin, tehdä tekniikkaa pieniä pätkiä kerrallaan sekä helppoja, lyhyitä radan osia.

Ehkä tämä taas tästä. Omakin mieli on ollut mitä on, kausittain menee lujempaa ja sitten taas tulee kausi, kun pudotaan sille huonommalle puolelle.
Täytyy tehdä rally-tokosta (sekä muistakin harrastuksista) myös minulle itselleni helpompia ja hauskempia.
Toivottavasti tuloksiakin tulisi jossain vaiheessa.

sdr
Helteellä uitetut koirat ♥

 

Pussataan kun taas tavataan, pikkuprinssit ♥

Lyhyesti kuulumisia, jos huomenna olisi vaikka aikaa päivittää vähän enemmänkin.

Soraya palasi siis vihdoin kotiin! Onhan siitä jo 2 viikkoa. Ikävä oli nähtävästi molemminpuolinen, mutta ehkä minä kaipasin Sorsaa vielä enemmän kuin se minua. Samapa tuo, nyt Soraya on minun ikioma koirani, enkä minä toivottavasti enää koskaan joudu olemaan siitä pitkiä aikoja erossa ♥ (Kuten en muistakaan koiristani.)

Sorayan kaikille pikkuprinsseille (*köh*) löytyi helposti omat kodit – jokaisen olisi saanut myydä ainakin kahteen kertaan, mutta valitettavasti tällä kertaa kävi näin. Jospa mahdollisella seuraavalla pennutuskerralla Soraya tekisi pari pentua enemmän, ja mielellään myös tyttöjä. Ihan vaan vinkkinä sille urokselle, jota Sorayalle päädynkään käyttämään, mitään päätöksiä en todellakaan ole vielä tehnyt.

Tässä vielä koko kolmikko, niin virallisine nimineen, kutsumanimineen kuin tulevine paikkakuntineen:

komeetta (3)
Muskettikoiran Dumle ”Niki” (Komeetta), Jyväskylä ♥
kuu (2)
Muskettikoiran Daim ”Diego” (Kuu), Vantaa/Viro ♥
kosmos (5)
Muskettikoiran Da Capo ”Dante” (Kosmos), Ruotsi ♥

Toivon, että nämä rakkaat pikkuprinssit ovat terveitä, iloisia ja reippaita pentuja, jotka tuovat paljon ihania hetkiä uusille omistajilleen ♥

Pentupäivitysspämmi!

Tällainen toukokuun pikapäivitys Sorayan pennuista (eli Muskettikoiran D-pentueesta).  Jospa ehtisin tällä viikolla kirjoittaa vähän enemmänkin, mutta nyt on tyydyttävä pieneen kuvaspämmiin pennuista.

Olen käynyt katsomassa Sorayaa ja pikkuprinssejä useampaan kertaan, mutta jotenkin ei ole muka ollut aikaa kirjoittaa siitä tänne. Sosiaaliseen mediaan olen sentään ladannut kuvia sekä viime vierailulta myös pari videota.  Pikkuprinssit ovat pian 6-viikoisia, mikä tarkoittaa sitä että parin viikon päästä Soraya on taas kotona ♥ Vielä en ole antanut itselleni lupaa laskea päiviä Sorsan paluuseen, mutta kohta saan senkin tehdä.  Ikävöin murustani ihan kauheasti. Onneksi kotona on Aurinko ja Sirius.

Heti kun pentujen silmät ja korvat olivat auki, kävin katsomassa niitä Pasin kanssa viikonloppuna. Lisäksi leikkasin samalla pikkuprinsseiltä ensimmäistä kertaa kynnet, joka oli niiden mielestä ihan typerää, kurjaa ja kauheaa. Sitten piti kuitenkin alkaa imeskellä sormia tai nenää, kun hirveä hoitotoimenpide oli saatu suoritettua loppuun. Voi pienet pöhköt ♥

Kun pennut olivat vähän päälle 3 viikkoa vanhoja, lähdin katsomaan niitä Pasin sekä isosiskoni Tiinan kanssa. Eipä niistä kauheasti vielä seuraa ollut, nukkuivat sylissä ja harjoittelivat kävelemistä (enemmän kyllä pyllähtelyä). Söpöä.

pennut23vrk (7)
Prinssit 23vrk ♥

Kolmannella vierailukerralla mukanani oli ystäväni sekä Aeriksen (Auringon 2.pentueen narttu) omistaja Roosa. Ei olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan takaisin kotiin, kun mokomat riiviöt purivat ja nuolivat kaikkea, minkä vaan ahnaiden kitojen lähelle vei. Ei niin söpöä enää, mutta hauskempaa!

 

Menen vielä ensi viikonloppuna Pirjon luokse katsomaan pentuja sekä Sorayaa, siihen tapaamiseen sentään saan jo laskea päiviä!

 

Kaksiviikkoiset ja kuulumisia

Sorayan synnytyksestä on kulunut jo puolitoista viikkoa, ja nyt minulla alkaa olla Sorsaa oikeasti ikävä. Jotenkin on vähän kummallista olla lenkillä vain kahden koiran kanssa, varsinkin nykyään, kun Sirius ei enää juurikaan saa villejä juoksukohtauksia, vaan tyytyy leikkimään itsekseen kepeillä ja ravailemaan pitkin tien pientareita. Aurinko sen sijaan juoksee savipelloilla onnesta soikeana – tosin sitä ärsyttää välillä, kun Sirius ei lähde hippaleikkiin vaikka kuinka sitä pylly pystyssä pyytäisi.
Kun Soraya on hoitamassa pikkuprinssejään, ei kukaan ole kotona hakkaamassa minua leluilla eikä juttelemassa iltaisin kummallisella apinaäänellä, jota ei pitäisi edes oikeastaan koirasta lähteä. Mutta enää 7 viikkoa, sitten saan Sorayan takaisin kotiin ♥

Sitten vähän pentusaastessa parin kuvan muodossa, jotka Pirjo-kasvattaja sai melko liikkuvaisesta kolmikosta otettua (painoa kaikilla tällä hetkellä jo 800g ja ikää on tosiaan se 11vrk…) Voi prinssinakkimakkarat!

1vk (2)
Pienet päät yhteen ♥
1vk (1)
Komeetta, Kuu & Kosmos ♥

Lisäksi Aurinko aloitti vihdoinkin juoksut! Tätä on odotettu ihan sen takia, että nyt pääsen syksyllä steriloimaan tuoreen mummokoiran – eläinlääkäri suositteli odottamaan n. 3kk juoksujen loppumisesta, ennen kuin kohtu poistetaan. Samalla Aurilta leikataan myös nisäkasvain, jonka löysin siltä kuukausi takaperin takatissistä.
Kasvain pieni, noin herneen kokoinen, kova sekä irtonainen. Eläinlääkäri tutki patin, todeten ettei mitään akuuttia hätää ole, koska koira on muuten erittäin hyvässä kunnossa, nisästä ei vuoda eritettä, eikä Auri arista patin tunnustelua. Nyt täytyy vain seurailla tissiä, ettei kasvain ala suurentua tai vuotaa. Muutoin sen poisto onnistuu hyvin steriloinnin yhteydessä.

Siriuksen ja Auringon kanssa on treenattu kerran viikossa rally-tokoa valvovan silmän alla. Ensi kaudelle on todellakin tarkoitus ottaa treenipaikka kahdesti viikkoon, koska olen toisinaan hieman saamaton harjoittelemaan kotona.
Ensi viikolla siirrytään nähtävästi jo hiekkakentälle treenaamaan, joka on mukavaa jo ihan tilankin kannalta. Toivottavasti vain säät suosivat, koska kaato- tai räntäsateessa minä itse en suostu treenaamaan. Onneksi ei ole paineita, vaikka joka viikko treeneihin ei pääsisikään, sillä mitään tulostavoitteita ei tälle vuodelle ole, koska emme ole menossa kisaamaan missään lajissa.
Aurinko on kuitenkin alkanut oppia peruuttamaan myös sivulla seuratessaan, vaikka askeleet välillä heittävät vinoon ja peppu painuu vähän liian herkästi maahan. Tällä hetkellä kuitenkin alkaa näyttää siltä, että Auri olisi ensi vuoden alussa valmis kokeilemaan rally-tokon voittajaluokkaa.
Sirius on pikkuhiljaa hahmottanut, että takalistoa voi siirtää myös oikealla puolella seuratessa ja jalkoja voi asetella myös sillä puolella seuratessa ristiin. Oikealle käännöksen oikealla puolella seuratessa eivät ole vielä kovin kauniita ja sujuvia, mutta oikeaan suuntaan mennään.

Nyt aloitetaan vapun juhliminen kotitekoisen siman, donitsien, kevään ensimmäisen grillauksen sekä tietysti kuohuvan merkeissä. Kooikkereille on luvattu omat makkarat, tietysti 🙂

Sorayan pikkuprinssit

Niin siinä sitten kävi, että Soraya tuli tiineeksi ja sai ensimmäiset pentunsa kasvattajansa Pirjon luona. Itse olin toki synnytyksessä mukana, ja toimin kätilönä. Kyseessä on siis Muskettikoiran D-pentue.

Sorayan tiinesröntgen otettiin maanantaina, ja siellä näkyi selkeästi kolme koiranpentua. Arvelinkin jo pentujen liikkeet tuontiessani 50 tiineysvuorokauden tienoilla, ettei kovin montaa ollut tulossa. Sorayan vatsa kasvoi toki vähän kokoa, mutta ei ollut mitään verrattuna emonsa Auringon 8 pennun vatsaan. Painoa Sorayalle tuli vain 2kg tiineyden aikana, joka myös viittasi siihen, että pentuja olisi tosiaan 3-4 kappaletta.

Sorayan synnytys käynnistyi 60 vuorokauden täyttyessä, eli todennäköisesti astutus oli tapahtunut aikalailla hedelmöittymisen viime hetkillä (toki pennut voivat syntyä jo 56 vuorokausilla).
Ensimmäinen pentu tuli kirjaimellisesti ulos, sillä olin juuri liikuttamassa Sorayaa, että lapsivedet tulisivat ulos ja varsinainen synnytys käynnistyisi. Avautumisvaihe oli nimittäin varsin rauhallinen, Soraya oli vinkunut ja juossut edestakaisin huoneiden välillä aamulla, oksentanut ruokansa ja tehnyt useamman kerran tarpeensa. Sitten se vain rauhoittui petiinsä lepäämään, ja ainoastaan tuntia ennen ensimmäisen pennun syntymää Soraya alkoi raivokkaasti kuopimaan sekä puremaan synnytyslaatikon sisältöä.

Soraya päätti, että mitä sitä turhia pentulaatikon patjaa kastelemaan, kun ulkona pääsi siistimmällä toimituksella. Minulla oli toki pyyhe mukana kaiken varalta, johon pikkupoika putkahtikin istukkoineen päivineen Sorayan kiljahduksen saattelemana.
Alkuun Soraya oli kovin ihmeissään pennustaan, joten minä kuivasin sen ja esittelin kädessäni olevaan koiranalkua hämmentyneelle emolle.

Sitten Soraya pitikin meitä jännityksessä, ja vaikka supistuksia tulikin ihan OK, ensimmäisen ja toisen pennun välillä kului (ainakin kellon mukaan) täsmälleen 2 tuntia.
Auringon edellisen pentueen 3 menehtyneen pennun takia soitimme jo päivystävälle eläinlääkärille puolentoista tunnin kohdalla, että jos pentua ei ala pian kuulua, lähtisimme oksitoniinipiikin hakuun sekä mahdolliseen keisarinleikkaukseen.
Pirjo oli juuri ehtinyt laittaa lähtötavarat valmiiksi, kun Soraya putkautti lapsosensa maailmaan. Toisena syntynyt poikapentu olikin kodavlmikosta kaikista suurin, ja autoin supistuksissa hieromalla Sorayan alaselkää sekä lantiota, ja ”kutittelemalla” sisäkautta synnytyskanavaa.
Kolmas ja katraan viimeinen uros syntyi helposti ihan itsekseen huomaamatta vartin veljensä jälkeen (minä ehdin sanoa ”OHO!”, kun Soraya ähkäisi ja pentu oli laatikossa), Sorayan vielä putsatessa toista poikaansa.
Kaikki kolme pentua syntyivät istukoiden kanssa, joista tuore emo söi kaksi. Jokainen poikakolmikosta iski minun sormeeni kiinni tarkistaessani niiden suita kitalakihalkioiden varalta. Yhtä ahneesti ne kävivät myös äitinsä nisiin kiinni, ja ahmivat maitoa pienten vatsojensa täydeltä.

Sorayalla riittää erittäin hyvin maitoa (melkein liiankin hyvin, sillä ravinnontuotannolla olisi ruokinnut isommankin pentueen), ja se on varsin huolehtiva äiti, kuten sen oma emo Aurinkokin.
Koko kolmikko on nostanut kahdessa päivässä painoaan 50-90g, ja niiden painot olivat nousseet jo seuraavaan aamuun mennessä 20-30g (!). On varsin tavallista, että koiranpentujen paino pysyy samana tai jopa laskeen ensimmäisen vuorokauden aikana. Sen jälkeen painon pitäisi alkaa nousta 2-4/päivä/kg rodun keskimääräisestä lopullisesta painosta.
Tällä hetkellä Šaahitar Soraya sekä pikkuprinssit voivat erittäin hyvin, ja minä menen jälleen katsomaan niitä 2-3 viikon kuluttua. Siinä vaiheessa pentujen silmien pitäisi olla jo auki, ja ne liikkuvatkin hieman aktiivisemmin muuallekin kuin tissille. Ihana pieni kolmikko ♥

dav
1. uros ”Komeetta” ♥
dav
2. uros ”Kuu” ♥
dav
3. uros ”Kosmos” ♥

 

Testissä Acana Wild Prairie

Hieman hämmentävästi viimeinen Acana -koiranruokapussi tuli postissa aivan tammikuun alussa, vaikka testisopimus oli kirjoitettu loppumaan 31.12.2017. En nyt pahakseni pistä, että pahvilaatikosta paljastuu 2kg ilmaista, hyvälaatuista koiranruokaa. Mukana tulleessa paperissa lukikin, että kyseinen ruokanäyte olikin viimeinen laatuaan, ja Acana kiittää kuluneesta yhteistyöstä. Kiitos samoin Acanalle!

Tuttuun tapaa Soraya oli varsinainen koekaniini ruoan suhteen, Sirius ja Aurinko saivat tyytyä pieniin maistiaisiin. Acana Wild Prairiessa pääasiallisena proteiininlähteenä on siipikarja (kana, kalkkuna), mutta siihen on käytetty myös muutamaa kalaa.
Ruoka tuoksui jopa melko miellyttävälle, haju ei ollut voimakas eikä pistävä. Tosin käsiin sitten jäikin vähän enemmän hajua, kun nappulaa pyöritteli hetken käsissään. Siitä jäi myös pieni rasva sormiin, mikä tietysti oli koirista typerää – kädet haisivat hyvälle, mutta niissä ei ollutkaan mitään syötävää.
Kana-kalkkunaeväs katosi yhtä nopeasti ruokakupista, tarjosinpa sen sitten kuivana, nesteen seassa tai (ihan vain testimielessä) turvotettuna. Itse en turvota koirilleni ruokia, ne hotkivat muutoinkin niille tarjotut syötävät vähän liian nopeasti.

Wild Prairien sisältö oli seuraavanlainen (kopioitu suoraan SlnImportin nettisivuilta):

RAVINTOAINEKOOSTUMUS
Raakavalkuainen 35 %, Raakarasva 17 %, Raakakuitu 6 %, Hehkutusjäännös 7 %, Kosteus 12 %, Kalsium 1,5 %, Fosfori 1,1 %, Omega-6 2,6 %, Omega-3 0,9 %, DHA 0,2 %, EPA 0,2 %, Glukosamiini 700 mg/kg, Kondroitiini 1500 mg/kg.

ENERGIAJAKAUMA
Metabolinen energia on 3850 kcal/kg. Energiajakauma koostuu 36 % proteiineista, 40 % rasvoista ja 24 % hedelmistä ja vihanneksista.

Sorayan mielestä ruoka oli varsin hyvää, ja näytti vetävän kuolattavuudessaan vertoja kalapohjaiselle Pasific Pilchardille. Vähän piti nyyhkyttääkin portin takana ja tuijottaa haikeasti keittiön suuntaan, kun ruokaa annosteltiin metallikuppeihin. Osa syynä tähän vaimeaan vikinään lienee myös valeraskaus, jolloin ruokahalu tunnestusti monilla nartuilla yltyy hillittömiin mittoihin.

Wild Prairien kanssa ei närästystä, löysää vatsaa tai mitään muutakaan ylimääräistä vatsan/suoliston oireilua tullut. Se on ehdoton plussa koiralla, jota jotkut ruoat vain tuppaavat närästämään lievästi – ei kuitenkaan niin paljoa, että Soraya ikinä jättäisi ruokaa syömättä (tai sitten se on todella sairas).

Kaiken kaikkiaan, tämä Acanan tarjoaman ruoka oli Sorayalle varsin sopivaa. Tuoksu miellytti jopa jossain määrin minua, haju ja maku miellyttivät koiria, ja ruoan koostumus vaikutti miellyttävän Sorayan vatsaa.Silmät, korvat, iho ja turkki säilyivät 2kg:n kokeilujakson aikana muuttumattona, eli rähmättöminä, vaikuttomina, hilseettömänä ja kiiltävänä.

Kyseinen nappula toimi  myös erinomaisesti treeninamina, ainakin kotona sekä lenkkeillessä. Taskunpohjalle tosin jäi hienoinen kananlihan haju sekä ruoanmurusia, jotka tarttuivat kivasti lapasiin kiinni.
Asteikolla 1-10, Acana Wild Prairie ansaitsee meiltä arvosanan 9.

Lisätietoja ruoasta löydät seuraavilta sivustoilta:
http://www.slnimport.fi/
http://verkkokauppa.slnimport.fi/index.php?route=product/product&path=24&product_id=277