Testissä Acana Wild Prairie

Hieman hämmentävästi viimeinen Acana -koiranruokapussi tuli postissa aivan tammikuun alussa, vaikka testisopimus oli kirjoitettu loppumaan 31.12.2017. En nyt pahakseni pistä, että pahvilaatikosta paljastuu 2kg ilmaista, hyvälaatuista koiranruokaa. Mukana tulleessa paperissa lukikin, että kyseinen ruokanäyte olikin viimeinen laatuaan, ja Acana kiittää kuluneesta yhteistyöstä. Kiitos samoin Acanalle!

Tuttuun tapaa Soraya oli varsinainen koekaniini ruoan suhteen, Sirius ja Aurinko saivat tyytyä pieniin maistiaisiin. Acana Wild Prairiessa pääasiallisena proteiininlähteenä on siipikarja (kana, kalkkuna), mutta siihen on käytetty myös muutamaa kalaa.
Ruoka tuoksui jopa melko miellyttävälle, haju ei ollut voimakas eikä pistävä. Tosin käsiin sitten jäikin vähän enemmän hajua, kun nappulaa pyöritteli hetken käsissään. Siitä jäi myös pieni rasva sormiin, mikä tietysti oli koirista typerää – kädet haisivat hyvälle, mutta niissä ei ollutkaan mitään syötävää.
Kana-kalkkunaeväs katosi yhtä nopeasti ruokakupista, tarjosinpa sen sitten kuivana, nesteen seassa tai (ihan vain testimielessä) turvotettuna. Itse en turvota koirilleni ruokia, ne hotkivat muutoinkin niille tarjotut syötävät vähän liian nopeasti.

Wild Prairien sisältö oli seuraavanlainen (kopioitu suoraan SlnImportin nettisivuilta):

RAVINTOAINEKOOSTUMUS
Raakavalkuainen 35 %, Raakarasva 17 %, Raakakuitu 6 %, Hehkutusjäännös 7 %, Kosteus 12 %, Kalsium 1,5 %, Fosfori 1,1 %, Omega-6 2,6 %, Omega-3 0,9 %, DHA 0,2 %, EPA 0,2 %, Glukosamiini 700 mg/kg, Kondroitiini 1500 mg/kg.

ENERGIAJAKAUMA
Metabolinen energia on 3850 kcal/kg. Energiajakauma koostuu 36 % proteiineista, 40 % rasvoista ja 24 % hedelmistä ja vihanneksista.

Sorayan mielestä ruoka oli varsin hyvää, ja näytti vetävän kuolattavuudessaan vertoja kalapohjaiselle Pasific Pilchardille. Vähän piti nyyhkyttääkin portin takana ja tuijottaa haikeasti keittiön suuntaan, kun ruokaa annosteltiin metallikuppeihin. Osa syynä tähän vaimeaan vikinään lienee myös valeraskaus, jolloin ruokahalu tunnestusti monilla nartuilla yltyy hillittömiin mittoihin.

Wild Prairien kanssa ei närästystä, löysää vatsaa tai mitään muutakaan ylimääräistä vatsan/suoliston oireilua tullut. Se on ehdoton plussa koiralla, jota jotkut ruoat vain tuppaavat närästämään lievästi – ei kuitenkaan niin paljoa, että Soraya ikinä jättäisi ruokaa syömättä (tai sitten se on todella sairas).

Kaiken kaikkiaan, tämä Acanan tarjoaman ruoka oli Sorayalle varsin sopivaa. Tuoksu miellytti jopa jossain määrin minua, haju ja maku miellyttivät koiria, ja ruoan koostumus vaikutti miellyttävän Sorayan vatsaa.Silmät, korvat, iho ja turkki säilyivät 2kg:n kokeilujakson aikana muuttumattona, eli rähmättöminä, vaikuttomina, hilseettömänä ja kiiltävänä.

Kyseinen nappula toimi  myös erinomaisesti treeninamina, ainakin kotona sekä lenkkeillessä. Taskunpohjalle tosin jäi hienoinen kananlihan haju sekä ruoanmurusia, jotka tarttuivat kivasti lapasiin kiinni.
Asteikolla 1-10, Acana Wild Prairie ansaitsee meiltä arvosanan 9.

Lisätietoja ruoasta löydät seuraavilta sivustoilta:
http://www.slnimport.fi/
http://verkkokauppa.slnimport.fi/index.php?route=product/product&path=24&product_id=277

FI (& LT) MVA ♥

Niin siinä vain kävi, että Sorayasta tuli uusi Suomen muotovalio! ♥ Samalla se valioituu myös Liettuaan, kunhan FI MVA -titteli on ensin vahvistettu.

Pyörähdettiin Kouvolan ryhmänäyttelyssä, jonne oli ilmoitettu jopa 7 kooikerhondjea (mikä on melko paljon ryhmikseen). Tuomari oli melkoisen tiukka Katja Korhonen.
Kehät olivat puolitoista tuntia myöhässä, ja minä taisin väsyä enemmän kuin Soraya siihen odotteluun.
Kehässä Soraya oli syödä minulta sormet vähän väliä, ja saikin haavan aikaiseksi. Onhan se ahne, mutta nyt sen herkunhimo meni hieman yli. Ainakin sillä oli mukavaa kehässä, sehän siinä on tärkeintä.

IMG_20180303_181704.jpg
Minä näytän urpålta, mutta muruseni Soraya on kaunis ♥

Sorayan virallinen tulos oli AVO ERI1 SA PN2 SERT –> FI MVA. Arvostelu oli tällainen (kirjoitettuna puhtaaksi, eli lyhenteet auki):
Erinomainen tyyppi & oikeat mittasuhteet. Hyvät pään linjat ja oikea ilme. Leikkaava purenta. Hyvät korvat, hyvä kaula. Erittäin hyvä eturinta & rintakehän muoto. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Hyvät käpälät. Hyvä karvanlaatu, erinomainen häntä. Liikkuu yhdensuuntaisesti edestä ja takaa. Erittäin hyvä askelpituus. Tasapainoinen kokonaisuus. Rodunomainen luonne.

”Rodunomainen luonne” jäi vähän auki, että mitä tuomari sillä tarkoitti. Sitä, että Soraya oli järkyttävän ahne? Sitä, että se tervehti tuomaria haistamalla sekä ottamalla kontaktia, ja sen jälkeen seisoi nätisti paikoillaan välittämättä kopeloinnista?
Positiivinen kommentti joka tapauksessa, näin oletan. Minusta Soraya esiintyi hyvin, vaikka ei ollutkaan yhtä innokas kuin normaalisti (valeraskausko?).

Nyt Sorayan näyttelyt ovat hetkeksi Suomessa ohi, mahdollisesti jossain vaiheessa se osallistuu johonkin näyttelyyn kasvattajaryhmän takia. Ulkomaille on tarkoitus suunnata, kunhan se sopii aikatauluihin sekä Sorayan pennutussuunnitelmiin.

Loppuun vielä, että Sorayan pentueveli Ralli (Muskettikoiran Öinen Kuuntanssi) valioitui viikonloppuna Liettuassa, sain Liettuan Voittaja 2018 -tittelin sekä valioituu sitä myöten myös Suomeen. Erinomainen uutinen!