Murhetta

Minä itken herkästi, kun kyseessä on jokin koiriini liittyvä asia. Toisaalta myös jotkin elokuvat ja musiikki saavat minut kyynelehtimään vuolaastikin.
Olen myös pessimisti, helposti ahdistuva ja pahimpia kauhuskenaarioita maalaava tyyppi. Edelleenkin, mitä omiin koiriini tulee. Muiden omistamien koirien kanssa jaksan olla realistinen, jopa rohkaiseva.

Mutta nyt minulla on ehkä aihettakin olla huolissaan. Aurinko kävi keskiviikkona steriloitavana ihan avoleikkauksena, koska samalla siltä poistettiin 5 nisää ja 4 nisäkasvainta. Nisäkasvaimet lähtivät patologille, jonka lausunto tulee 1-2 viikon päästä. Röntgenkuvat eivät ainakaan paljastaneet mitään tummentumia tai kasvaisimia sisäelimissä, ja myös sterilisaation yhteydessä tarkistetut lähisisäelimet näyttivät normaaleilta.

img_20180926_192112_7741
Rakas Rouvakoira heräilemässä ♥

Silti verikokeista löyty kohonnut maksa-arvo sekä alhaiset leukosyytit. Nähtävästi kuitenkaan leukosyytit eivät olleet huolestuttavalla tasolla, koska niitä ei mainita sanallakaan kotiutuspapereissa – kenties ne olivat juuri alarajalla, en enää muista sanoiko leikannut eläinlääkäri mitään tarkkaa arvoa. Maksa-arvoissa ALT oli kolminkertainen normaaliin ylärajaan verrattuna: 337. Voin kertoa, että se tuntui nyrkiniskulta johonki sydämen tienoille, ja ihan kuin päähän olisi tulvinut jääkylmää vettä.

Aurinko aloittaa ensi viikolla erikoisruokavalion. Näin toipilasajan alussa on hyvä syöttää vielä vanhaa ruokaa, jotta kroppa lähtee palautumaan kunnolla, eikä sille heitetä lisää uutta sulateltavaa kipulääkkeen ja antibiootin lisäksi. Konsultoin ystäväni ja eläintenhoitaja Rosan (M. Caspian ”Redin” omistaja) ansiosta vielä toistakin eläinlääkäriä (perehtynyt enemmänkin maksasairauksiin, ei silti erikoistunut niihin), joka määräsi vielä pidemmän kipulääkekuurin sekä maksan toimintaa edesauttavan Epato -lisäravinteen, jota saa myös apteekista ilman reseptiä.
Kontrolliverikoe maksa-arvojen suhteen (ja toki samalla tutkitaan muutkin veriarvot) on 6-8 viikon päästä eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti.

Onneksi äitini oli mukana eläinlääkärissä (kävin toisessa kaupungissa leikkauttamassa Aurin, tuli huomattavasti edullisemmaksi ja kyseisen ell maine on hyvä). En olisi itse pystynyt ajamaan kotiin. Vietin myös ensimmäisen leikkauksen jälkeisen yön vanhemmillani matkan varrella. Jotenkin oli lohdullista olla lapsuudenkodissaan hetki, jossa minusta pidettiin huolta ja pidetään edelleen. Nyt Pasi ja ystäväni ovat tukeneet minua huonoina hetkinä ♥

Olen todella huolissani, vaikka en ole itse huomannut Aurissa perinteisten maksasairauksien oireita (ripuli, oksentelu, runsas juominen, runsas virtsaaminen, väsymys… jne.). Toki Aurinko oli valeraskaana elokuun ja vielä syyskuun alussakin, joten onhan sen käytös jo hormonitoiminnan takia ollut erilaista. Ehkä väsymys on mennyt vain minulta ohi, koska olen ajatellut sen johtuvan valeraskaudesta…
Niin, osaan myös hyvin syyttää itseäni monista asioista, ja tulla suorastaan hysteeriseksi seuratessani koirieni jokaista liikettä.

Välillä mietin, että onko tässä mitään järkeä – koirien omistamisessa siis. Ne aiheuttavat minulle stressiä ja ahdistusta, unettomuutta ja surua. Olen itkenyt joka päivä Auringon sterkan jälkeen pelkästä huolesta.
Sitten taas toisaalta koen koirieni kanssa suurimman osan elämäni parhaista hetkistä. Ne antavat minulle niin paljon, ovat rakkaimpia maailmassa, enkä vain yksinkertaisesti osaa ajatellakaan elämääni ilman niitä.

Toivon, että Aurinko on kunnossa. Tai että sillä ei ainakaan ole syöpää, ja maksaongelma olisi hoidettavissa ruokavaliolla. Että meillä olisi vielä monta yhteistä, onnellista vuotta edessä. Toivon, että minun ajatusmaailmani ja vointini muuttuvat paremmiksi ajan myötä. Etten aina ajattelisi pahinta ja syyttäisi itseäni koirieni terveysongelmista.
Joskus vaan meinaa se toivo mennä, ja oma jaksaminen olla vähissä.

20180924_132809