Rallatellen

Vihdoin ja viimein uskaltauduin koirien kanssa kisaamaan rally-tokossa. Tytöille tuli peräti 2 vuoden(!) tauko, ja Siriukselleni 1,5 vuotta. Ehkä se teki hyvää meille kaikille, tai ainakin sain treenirauhan. Toisaalta, meidän ei ehkä tullut treenattua yhtä intensiivisesti, koska olin päättänyt olla kilpailematta vuonna 2018. En esimerkiksi tehnyt oikein mitään rally-tokojuttuja kotona, ainoastaan ohjatuissa treeneissä. Onko siis ihme, että koirilla on välillä tehtävät, sanalliset käskyt ja käsivihjeet hakusessa, jos niitä tehdään vain 1-2 kertaa viikossa?

…Kylläpä näistä omista huomioista taas tuli hyvä fiilis ohjaajan ja kouluttajan ominaisuudessa. Nyt sentään olen ottanut tavaksi treenata kotona jotain pieniä, yksittäisiä tehtäviä edes pari kertaa viikossa ohjattujen treenien lisäksi. Paljon on vielä tekniikkaa hiottavana sekä koirilla että minulla – eikä vähiten käsimerkkien osalta.

Ensimmäiset kisat olivat Muuramessa kahtena eri iltana (13. ja 15. toukokuuta), jossa tuomarina toimi meille parista aikaisemmastakin kisasta tuttu Minna Hillebrand.

Soraya AVO 93/100p: ”Kaunista seuraamista ja iloista yhteistyötä!”
Aurinko VOI 93/100p ja 3.sija : ”Hienosti katsottu, että koira saa suoritettua tehtävät. Ihanaa, iloista yhteistyötä!”
Sirius MES 82/100p ja tuomarinpalkinto: ”Kaunista, tarkkaa yhteistyötä. Ihanaa katsella teidän menoa!”

Jokaisen kanssa jouduin uusimaan, koska itse annoin väärän käskyn / käsimerkin, tai sähläsin muuten vain. Siriuksen arvosteluun mahtui myös yksi -10p TVÄ (peruutus). Muutoin tuli -1p huolimattomuusvirheistä, jotka johtuivat yksinomaan minusta ja jännityksestäni – joka tarttui myös koiriin.
Siriuksella ja Auringolla oli tosi hauskaa radalla, Soraya taas ei ollut parhaassa mielentilassaan. Johtuiko se minun jännityksestäni, uudesta kisapaikasta, Sorsan valeraskaudesta, huonosta virittelystä, vai näiden yhdistelmistä? Radan jälkeen kuitenkin sain Sorayalle rennon ja iloisen mielentilan, josta pääsin sitten tekemään pari onnistutta rallytehtävää, ja palkkaamaan hyvästä fiiliksestä oikein kunnolla (karvainen vinkupallo, jee!).

Lisäksi Sorayan kanssa jouduin koko kisassa ensimmäisenä lähtövuoroon AVO-radalle. Se on minulle pahin paikka olla, koska aina tulee kiire. Haluan tutustua rauhassa rataan koko sen 15min ajan, joka rally-tokossa on määritelty. Mutta tämän jälkeen ensimmäisellä koirakolla on vain pari minuuttia aikaa tulla radalle arvosteltavaksi. Minulle se on liian lyhyt aika koota itseni, ja viritellä koira, enkä haluaisi lähteä rataantutustumisestakaan etuajassa pois. Toki lämmittelen ja temputan koiriani jo ennen rataantutustumista, mutta tahtoisin tehdä vielä jotakin koirista superhauskaa kaikessa rauhassa ennen varsinaista kisasuoritusta. Ehkä tämä kiireen tuntu johtuu myös omasta jännityksestäni, enkä ole vielä osannut luoda tiettyjä kisarutiineja itselleni tai koirilleni – riippumatta siitä, starttaammeko ensimmäisinä vai viimeisinä.

Seuraavat rallykisat järjestettiinkin omassa seurassamme LAUKAssa, jossa tuomaroi minulle uusi tuttavuus Tiia Hämäläinen.

Yllättäen taas jouduin uusimaan tehtäviä Siriuksen ja Auringon kanssa, ja lisäksi tein pari ohjausvirhettä, josta ei sentään rokotettu kuin -1p verran. Nyt vuorostaan Sirius oli sitten jotenkin tahmea varsinkin alkuradasta, ja jouduin tsemppaamaan sitä paljon kaikissa liikkumista vaativissa tehtävissä. Loppua kohti sen vire kuitenkin nousi, ja maalissa olikin sitten se Sirius, joka yrittää palkata itse itsensä varastamalla hihnan 😀 Sorayakin tarvitsi edelleen enemmän kannustusta kuin treeneissä, mutta sen mielentila oli parempi kuin Muuramessa.  Aurinko taas oli hieman ylitsevuotavaisen innokas, ja osoitti osaavansa seurata myös kahdella jalalla, etujalat ilmassa.

Soraya AVO 98/100p ja 2.sija: ”Todella hieno rata, nätti seuraaminen!”
Aurinko VOI 94/100p ja 3. sija: ”Hieno rata, kauniit käännökset!”
Sirius MES 90/100p: ”Hieno rata, nättiä yhteistyötä!”

Että sellaista ♥ Jokaisella on nyt koulutustunnus yhden hyväksytyn (yli 70p) päässä. Saa nähdä, kuka niistä sen saavuttaa seuraavissa kisoissa, vai saavuttaako kukaan. Jokainen rata on erilainen, jokainen päivä on erilainen.
Sen huomasin jo näiden kahden eri rallykilpailun aikana. Koirien mielentila vaikuttaa todella paljon siihen, kuinka ne suoriutuvat tehtävistä – puhumattakaan siitä, kuinka paljon minun jännitykseni vaikuttaa ratasuoritukseen. Koirat peilaavat minun tunnetilojani ja minä niiden. Parhaimmillaan suoritukset tuntuvat mahtavilta pisteistä riippumatta, ja toisaalta se mielentila näkyy usein myös hyvinä pisteinä. Huonoimmillaan fiilis radan jälkeen on tyhjä tai pettynyt – koiran mielentila on ollut ahdistunut tai vaisu, tai se ei ole vain tehnyt yhdessä minun kanssani, vaan enemmänkin minun käskyjeni takia. Siinä eivät hyvätkään pisteet juuri lohduta, kun koirasta ei ole ollut hauskaa työskennellä minun kanssani.

Mutta näihin tuloksiin olen tyytyväinen, vaikka mielentilat ovat koirilla vaihdelleetkin. Onneksi olen saanut ne viimeistään radan jälkeen (ellen sen aikana) nostettua tekemään hommia iloisella asenteella, josta olen myös päässyt ne palkitsemaan. Vielä kun joku palkitsisi minut oikeasti mielentilasta, eli siitä etten jännittäisi niin maan helvetisti. Täytyy myöntää, että nuo osaavat kooikkerit ovat pelastaneet minun surkean ohjaukseni enemmän kuin tusinan kertaa ♥

60963009_10220178429110573_5587907483235516416_o

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s