Vuosi 2019

Päivitys on jäänyt, vaikka ollaan kisattu enemmän sekä vähemmän hyvällä menestyksellä rally-tokossa kaikkien koirien kanssa loppuvuosi.

Siriukselle on tullut menestystä kahdesta mestariluokan kisasta: 99/100p & rally-tokovalio, sekä 99/100p ja kooikerhondjien rotumestari 2019! ❤️
Aurinko ehti käymään jopa kolmessa rallykisassa loppuvuonna: 92/100p, 89/100p & 91/100p ja kooikerhondjien rotumestaruuksien 2.sija 2019! ❤️
Soraya on käynyt kaksi mestariluokan kisaa: 90/100p & 61/100p (=hylätty tulos).

img_20191102_195513_332
Ensimmäinen rally-tokovalioni Sirius ❤️

Vaikka olin kyyneliin asti iloinen Siriuksen valioitumisesta sekä ilahtunut rotumestaruustittelistä, niin ei silti se tyytyväisyys tuloksiin ollut päällimmäinen tunne.
Enemmän jäi ärsyttämään virheet Auringon sekä Sorayan kanssa. Miksi en ohjaa kunnolla, että sitten joudun uusimaan tehtävän? Miksi en varmista, että koira tekee tehtävän oikein, eikä ota siitä -10p? Voin kertoa, että erityisesti Sorayan hylätty tulos vaivaa vieläkin, ja nostaa joka kerta tunteet pintaan kun sitä ajattelen. Itsepä ohjasin koiraa huonosti. Enkä nyt tunnu pääsevän tästä fiiliksestä yli, vaan rally-tokon ajatteleminenkin turhauttaa, eikä yhtään huvita treenata.

Olen pitänyt vähän yli 3 viikkoa taukoa koko lajista. Ensi viikolla olisi kuitenkin taas aloitettava, koska koulutan rally-tokoryhmää joka toinen viikko. En tiedä, että miten minulla riittää intoa opettaa muille asioita. Ehkä se tuntuu vähän erilaiselta, kun siinä ei samalla tavalla tarvitse laittaa omaa osaamistaan ja yhteistyötään oman koiran kanssa kenenkään arvosteltavaksi.
Saa nähdä, missä vaiheessa into rally-tokon treenaamiseen taas palaa. Puhumattakaan siitä, että milloin kehtaan ha uskallan taas ylittää kisakynnyksen. Epäonnistumisen ja ei-niin-hyvien tulosten jälkeen tuntuu typerältä haaveilla rally-tokovalion arvoista tyttöjen kohdalla. Ihan oman itseni takia. Siriuksen kanssa se tuntuu olleen jotenkin tuurista kiinni, että on rataprofiili on vain sattunut pappakoiralle sopivaksi – ei sillä etteikö Sirius osaisi oikeasti rally-tokon tehtäviä, vaan että minä en ole pilannut koiran suoritusta.
Menipäs nyt jotenkin itsesääliksi tai rankaksi itsekritiikiksi.

Nyt minulla on enää kaksi koiraa, joiden kanssa keskittyä treenaamiseen sekä mahdollisesti kilpailemiseen. Sirius jäi rotumestaruuskisojen jälkeen eläkkeelle kaikista kisoista. Se saa nyt nauttia vanhuuspäivistään, treenailla mukana mitä milloinkin jos sattuu huvittamaan, ja antaa nuorempien harrastaa.
Ehkä kahden koiran tavoitteellinen (?) treenaaminen tuo oman helpotuksensa niiden valiotulosten mahdolliseen saavuttamiseen. Sorayalle olisi mukava saada edes se RTK -koulutustunnus.

Mutta kuten jo sosiaaliseen mediaan rotumestaruuksien jälkeen kirjoitin, kun meitä oli kuvattu kisoissa salaa: Minua ärsytti suunnattomasti oman ohjaukseni epäselvyys radalla tyttöjen kanssa, mutta tämä kuva hymyilytti. Koirat eivät näytä tietävän, että minä olen pettynyt itseeni. Tuossa ne istuvat ilman erillistä käskyä, ilman hihnoja kaiken kisahälinän keskellä, ja kysyvät että mitä sitten seuraavaksi.
Että huonoista päivistä huolimatta koirat haluavat tehdä hommia nimenomaan yhdessä minun kanssani 💕

 

Mun rakas, mun murunen ja mun kultapoika 💕

 

Hyvää Uutta Vuotta 2020. Jospa ensi vuosi olisi tunnepuoleltaan tätä vuotta parempi.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s